Lähetin oheisen kirjeen kansanedustajille eduskunnan kirjaamon kautta. Kirjettä voi jakaa myös muita reittejä myöten. Omat voimani riittivät tähän asti.
Arvoisa Kansanedustaja
Olen kirjoittanut teille aikaisemminkin. En ole varma onko
viestini tavoittanut teidät sillä vastausta sähköposteihini en ole saanut.
Tiedän että kun sisäilmasta ja siitä sairastumisesta puhutaan niin rivit
jakautuvat uskoviin ja ei uskoviin. Nykytiedon valossa ei pitäisi kyllä enää
olla epäilijöitä tämän asian suhteen. Kyse taitaa olla vain siitä kuinka
kallista tämä on laittaa kuntoon. Sekä
huolehtia siitä että sairastuneet saavat kohtelun joka kuuluu jokaiselle
hyvinvointivaltion jäsenelle.
Kuuntelin omasta sängystä käsin 29.9 järjestetyn Rakennetun
ympäristön aiheuttamat sairaudet ja sosiaaliturvapuute seminaarin. Vaikka
tiedän että olette hyvin omaan puolueeseen sitoutuneita ja työhönne kuuluu
kritisoida toisten aikaansaamisia. Itse olen täysin sitoutumaton tällä hetkellä
sillä usko puoluepolitiikkaan on mennyt. Tässä asiassa pitää toimia yli
puoluerajojen yhteistyössä sillä muuten tämä ongelma on vielä lastenlastemme
käsissä. Tämä tilaisuus oli täynnä Suomen parhaita asiantuntijoita joten
suosittelen kuuntelemaan tilaisuudesta olevat tallenteet.
Yksi kirje ,joka luettiin tilaisuudessa sai minut itkemään,
vaikka olen kokenut, nähnyt ja kuullut kaiken. Kirje oli äidiltä, joka oli
juuri menettänyt lapsensa. Tämä kirje on
pysäyttävä. Kuinka tämä on mahdollista Suomessa, joka on maailman onnellisin
maa. Kuinka täällä voi vielä jäädä yhteiskunnan hylkäämäksi heittopussiksi. Apua
ei saa vaikka polvillaan sitä rukoilisi. Toivon että sinulla on sydäntä tehdä
asioille jotain sillä näin ei voi enää jatkua.
Julkaisen tämän kirjeen myös blogissani joten voit käydä
jättämässä viestisi myös sinne.
Ystävällisin terveisin Kirsi, vaikeasti sisäilmasta
sairastunut sisäilma-aktivisti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti