Pieniä reaktioita vaan ...

Kun allergia on päässyt kunnolla niskan päälle, on siedätykset ja muut unohdettava. Tänään viimeksi taas tuli vahinkoaltistus ilman kautta. Kalatiski kaupassa ja maski oli naamalla, mutta kalojen haju oli sen verran voimakas ja tuli maskin läpi. Miun hurjasta lääkityksestä huolimatta kielessä alkoi kihelmöinti ja pikkasen jo turpoamista sekä silmät alkoivat kutisemaan sekä vähitellen luomet turpoamaan.

Kotiavaimet tai kaikki yleensäkin pienen määrän nikkeliä sisältävät asiat vaativat käsien pesun. Haju on käsissä kamala ja jos erehdyn kasvoja hipaisemaan niin kutina on välitön sekä näppyjä pukkaa. 

Pesuaineet sekä hygieniatuotteet aiheuttavat välittömiä reaktioita. Niiden sisältämät säilöntäaineet, hajusteet sekä muut kemikaalit ovat vaan liikaa miulle.

Uutena on tullut kosketusihottumaa silmälaseista ... joko olen sitten jo muovillekin herkistynyt. Optikko epäili tätä jo vuosi sitten. Olisin hänen työuransa aikana toinen tapaus.

Entäs sitten liukuportaat, kumimatot, kumisaappaat jne ... Ihan mahdoton tehtävä. Jos maski ei riitä niin kierretään kaukaa.

Uudet vaatteet homeenestoaineineen sekä niiden väriaineet ja mitä lie niihin tungetaan. Eli joka naisen harrastus vaateshoppailukaan ei ole niin helppoa. Sovittaminen on yliarvostettua eli silmämääräisesti ostetaan sekä haistellen vaatteen käryt. Kaikki tärpätit kun ei lähde edes pesemälläkään pois vaatteista. Farkkujen suhteen olen jo menettänyt toivoni. Minusta on tullut pastellinsävyinen nainen. Ei siis enää voimakkaita värejä vaatteissa.

Lääkkeitä joutuu syömään ihan liikaa ja niidenkään kanssa ei ole enää yksinkertaista. Miulla on "taito" saada kaikki mahdolliset sivuoireet. Luultavasti tuo kortisonikin alkaa olemaan tällä oireiluttavalla listalla, mutta milläs sitten minua dropataan ??? 

Lisäksi pakollisia käyntejä on esim. hammaslääkäri. Perustarkastuksesta toivuttiin noin viikon verran. Tietty itse rakennuskin on sairas mutta lisäksi ne kaikki kemikaalit mitä siellä tilassa leijuu. Edellisen asiakkaan hajuvesi oli tarttunut johonkin.

Tästä kaikesta altistuksesta johtuen on maku- ja hajuaisti kärsineet. Pienen haju/homealtistuksen jälkeen ne lakkaavat toimimasta ja oma suojamekanismi hajuille lakkaa toimimasta. Oireita pukkaa ja minä en tiedä mille. Onneksi lapset toimivat välillä äidin hajuaistina. Pakko siis pääsääntöisesti maskia pitää immeisten seassa liikkuessa.

Niin helppoo tää arki joten kuvitelkaa mitä se olisi työelämässä. Tilataanko jo valmiiksi ensihoitopaikka sairaalalta tai ambulanssi työpaikan pihaan. Tuota listaa voisi jatkaa monella asialla, mutta itse on niihin jo niin tottunut. Ne ovat jo osa elämäntapaa kuin varottavia juttuja. 

Paloauton näköinen nainen jatkaa kahvin juontia ja alkaa kasaamaan vähitellen seuraavaa valitusta.

ps. kuva siitä kun uskalsin bussiin optikkoreissulla

Vakuutusyhtiö se osaa ihmisen parantaa

Kirje jota on odotettu.

Kirje jota odotettiin kauan ohjelmistopäivitysten takia.

Kirje, joka oisi voinut jäädä tulematta.

Kirje. jossa olisi voinut olla edes asiat oikein.

Kirje, jossa olisi voitu katsoa totuutta silmiin.

Kirje jossa todettiin ihan terveeksi tämä nainen vaikka happi loppuu kun nokkansa pistää ulos homeiseen ulkoilmaan.

Kirje, jossa olisi voitu todeta homesairaudetkin oikeiksi taudeiksi.

Mutta allergiat ja astmat on vain ominaisuuksia joiden kanssa täytyy elää.

Ne on täysin lääkkeillä hoidettavia.

Eivät alenna millään työkykyä vaikka ovat vaikeasti hoidettavia ja ennakoitavia.

Sairaudet jotka rajoittavat jo perusarjen pyöritystä.

Kiitos tästä

Atooppinen ekseema

vaikeasti hallittava allerginen astma

allerginen kaikelle mahdolliselle  esim ulkohomeille(vaikeasti)

ABPA

MCS eli monikemikaaliyliherkkyys

ympäristöyliherkkä(tätä nimikettä en pidä oikeana ja on vain oireille koodi)

fibromyalgia

Lääkitystä ei paljoa voi nostaa sillä kroppa ei kestä ja silti eikus kokeilemaan työelämää.

Joko olisi aika niinkuin aikuisten oikeesti saada meille homeesta/sisäilmasta sairastuneille samat oikeudet kuin muille.

Joko olisi aika tunnustaa meidät oikeiksi sairastaviksi ihmiksi. 

Syytön olen siihen että edellinen lääkärini ei osannut hoitaa ABPA:a. No eipä tällä lääkärikoulutuksela osaa yksikään tuleva keuhkolääkäri.

Vaikka olenkin KUONOKOPPAA käyttävä räksyttävä akka niin minullakin on tunteet, oikeudet ja minun pitäisi olla tasavertainen toisten ihmisten kanssa. Miksi minulla ei ole oikeutta edes siedettävään elämään. Kai se on elämää kun loppuiän syö kortisonia ja kärsii lääkkeen aiheuttamista oireista.

#paperipussipelastaakunsisäilmaahistaa

Terve sisäilma ry :n eräs jäsen sai loistavan idean. Linkin takana on hänen blogikirjoituksensa idean synnystä sekä lisää pussipäitä kuvina.

Miksi sisäilmasta sairastuneiden hoidossa ei päästä tälle vuosituhannelle?

Miksi hoidoksi tarjotaan terapiaa, pussiin hengittämistä tai positiivista ajattelua? Nämä hoidot eivät sisäilmasta saatuja oireita ja tauteja paranna tai saatikka helpota oloa. Ehkä niistä saa jotain irti huumorin kautta. Liian paljon vakavasti sisäilmasta sairastuneita jää hoitamatta tämän puoskaroinnin ja potilaan oireien vähättelyn takia. Koulutustilaisuuksissa nauretaan potilaille suureen ääneen ja yhdessä, kun ovat luulosairaita, mieleltään järkkyneitä tai turvattomuuden tunnetta tuntevia.  Jopa diagnoosin saaneita joutuu jatkuvan psykologisoinnin kohteeksi. Jokainen lääkäri pysyköön lestissään eli keuhkotohtorin ei kannata psykologin pallille kavuta. Vakavasti sairaalta vaaditaan liikaa jos hän joutuu vielä osaava lääkäriä etsimään tällaisen kohtelun takia. Minulla oli takana kahden Suomen huippulääkärin diagnoosi ja silti ENTINEN keuhkolääkärini psykologisoi minut oireeni. Hän oli kai voimaton tautini kanssa ja piti helppo ratkaisu keksiä. Nyt onneksi olen osaavissa käsissä ja lääkitys kohillaan. Enää minua ei vähätellä tai saatikka leimata hulluksi. 

Miksi Työterveyslaitos kouluttaa edellee lääkäreitä näitä puoskaroinnin menetelmiä käyttämään meihin sisäilmasta sairastuneisiin.. Olemmeko samassa tilanteessa kuin aikoinaan vatsahaavan kanssa. Nupistahan sekin vika johtui, mutta kuinkas sitten kävikään ... 

Ollaako TTL:lla varauduttu siihen että vaikeasti sisäilmasta sairastuneien ihmisten määärä kasvaa. Jatkuvasti tulee vertaistukiryhmissä vastaan ihmisiä jotka ovat saaneet diagnoosin tai heillä epäillään ABPA:a. Tauti jonka pitäisi olla HARVINAINEN, on nostamassa päätään tilastoissa. Kuinka paljon sairastuneita on vielä diagnosoimatta, kun lääkärit eivät osaa tätä tautia tunnistaa??? Tämä ei nimittäin parane pussiin hengittämällä tai saatikka ruusunpunaisilla ajatuksilla. Tiukasti saa syödä kortisonia ja astmalääkkeitä

OLISIKO JO AIKA TEHDÄ JOTAIN JA SAADA LÄÄKÄREIDEN OSAAMINEN, TAUDIN TUNNISTUS JA HOITO ASIANMUKAISELLE TASOLLLE. MEILLÄ SAIRASTUNEILLA ON OIKEUS MYÖS OIKEUDENMUKAISEEN, OIKEANLAISEEN SEKÄ IHMISARVOISEEN HOITOON.

Anna meille tukiäänesi ja ota itsestäsi kuva paperipussi päässä. Pussi päässä ei ahista eikä kiristä. Julkaise kuva tagilla tai vaihda jopa profiilikuvaksesi. 

#paperipussipelastaakunsisäilmaahistaa

Kun ystävyys punnitaan

Ystävyys on puntarissa, kun ...

... puhut asioista oikeilla nimillä.

... puhut elämästäsi julkisuudessa.

... kun elämä potkii päähän.

... kun menetät terveytesi homeelle.

... kun laitat omaisuutesi kaatopaikalle homeen takia.

... kun joudut arvotamaan elämäsi uudestaan.

... kun postauksesi sosiaalisessa mediassa on ongelmapainotteisia.

Kun sinut suljetaan normaalista elämästä yhteiskunnan, sairauden ja lähipiirin toimesta, alkaa ahistamaan aika pahasti. Hiljaisuus lähipiirissä on pahempaa kuin suoraan asioista puhuminen. 

Hometautihan on nykyajan rutto, joka voi jopa tarttua sosiaalisen median kautta. Sinun silmäsihän voivat vaikka avautua ongelman laajuuteen tai siihen kuinka asioita lakaistaan maton alle. Olen sairastunut jo liian vaikeasti ja toivon ettei sinun tarvitse tähän sairastua. Toivon ettei lasteni enää tarvitse tätä taistelua käydä. Puhun siis edelleen julkisuudessa aina kun mahdollista. Puhun sosiaalisessa mediassa sekä kylillä että toreilla asian niin vaatiessa ja informaatiota levittäen. Minä en enää pysty normaaliin työhön joten olkoon tämä minun työni, josta saan tyydytystä ja mielihyvää. 

Kaikesta huolimatta Oikein Ihanaa Ystävänpäivää juuri Sinulle

Kenellä on vastuu ...

Kuka kantaa vastuun taloudellisesti, kun ihminen sairastuu sisäilman myrkyistä ja homeista?

Entä kuka kantaa sairaanhoidollisen vastuu?

Tai kuka kantaa vastuun siitä ettei ihmiset sairastu lisää ja peruuntumattomasti?

Ihmiset ajetaan henkisesti niin tiukille, ettei enää jaksa arkisista askareistakaan selvitä.

Älä sairastu sisäilmasta Suomessa. Kukaan ei auta sinua siinä sillä se maksaa paljon RAHAA. Kansantalous ei kestä näin massiivista homeongelmaa eikä homeesta sairastuneita.

Ainut tuki ja turva tulee ystäviltä ja vertaistuesta.

Kyllä minä mieleni pahoitin

Suoria lainauksia Työterveyslaitoksen julkaisemasta luentomateriaalista:

"Osa ympäristöherkistä erittäin aktiivisia ajaessaan yhteiskunnassa ja mediassa. Vihaisia yhteydenottoja virkamiehiin, asiantuntioihin, tutkijoihin ..."

"Sisäilmaongelmien ao. ratkaisut ovat perusteltuja, jos altistuminen on vaarallista. Mitä jos se ei olekaan vaarallista ?"

Kerrotaan ensiksi lukijoilleni, että olen ilmeisesti päässyt ns mustalle listalle suorilla puheillani että teksteilläni. Puhumattakaan siitä että olen kertonut sairaudestani että kosteusvauriohomeiden vaarallisuudesta lehtien palstoilla. Olen ottanut yhteyttä myös Eduskuntaan, mutta kirjeeni eivät kylläkään ole olleet vihamieliä vaan tietoisuutta lisääviä. Lisäksi olen saanut TERVEEN PAPERIT psykiatriltani, joten korvien välissäni ei pitäisi olla vikaa. Toisaalta savolaisuus on jo vika sinällään.

Näitä tekstejä luentokalvoihin on kirjoittanut NEUROLOGI. Onko hänellä koulutusta migrobiologiaan? Koulutusta astman, allergioiden hoitoon? Entä niveloireiden tulkitsemiseen tarvittavaa reumalääkärin koulustusta? Näiden kalvojen lukeminen aiheutti minulle uskon puutetta siihen että MEIDÄT sairastuneet joskus otettaisin OIKEASTI SAIRAINA. Jos lääkäreitä koulutetaan näiden kalvojen perusteella, voimme unohtaaa meidän sairastuneiden oikeudenmukaisen kohtelun. Kuinka neurologi voi sanoa ettei sisäilma ole vaarallista. Mihin hän perustaa sanomansa? 

Jos sairastumistasi tai kuvailemiasi oireita jatkuvasti väheksytään, kuka tahansa voi alkaa epäilemään omaa mielenterveyttään. Jos sinun sanotaan ylireagoivan, vaikka ilman hengityssuojainta saat astmakohtauksen. Miksi lääkärien ja tutkijoiden on vaikea luottaa potilaan sanaan? Lääkäri luottaa normaalisti potilaan kertomukia, mutta kun sana home mainitaan ... Potilaan uskottavuus kokeen arvon laskun.

Onko Työterveyslaitoksella tarkoitus olla hyväksymättä sitä tosiasiaa että HOMEESTA VOI SAIRASTUA VAKAVASTI. Taloudellisestihan tämän myöntäminen on kallista. Sen jälkeen meidät potilaat täytyy ottaa tosissaan ja terveen sisäilman rakentamiseen joudutaan myös kiinnittämään huomiota että joudutaan myöntämään nykyisten rakennusten huono tila.

Kyllä minä mieleni pahoitin näistä kalvoista. Minä olen oikeasti sairastunut ja joudun loppuikäni välttämään kosteusvaurioituneita rakennuksia. Minua vähäteltiin sairastuneena. Minun oikeuttani puhua avoimesti sairastumisesta sekä epäkohdista väitetään vihamieliseksi. Kuinka ihmiset voivat saada oikeutta ja tasa-arvoisuutta sairautensa osalta, jos eivät itse aja omia oikeuksiaan tai lisää ihmisten tietoisuutta. 

Kuka kantaa vastuun siitä että sairastumme koko ajan lisää ja vaikeammin??? Onko Työterveyslaitos valmis ottamaan vastuun siitä että oikean hoidon saaminen viivästyy juuri näiden yksipuolisisen näkemyksen ollessas valloillaan? Minun oikea hoitoni viivästyi koska yksityiseltä puolelta saaamaani tautiepäilyä ei otettu heti tutkintaan. Epäilyn sanoi ääneen yksi Suomen parhaista keuhkolääkäreistä. Siitä lausunnota meni yli puoli vuotta ennenkuin asian myönsi lääkärini kunnallisella puolella. Hänen mukaansa ylireagoin??? Olisiko jo aika herätä ja tehdä OIKEANLAISIA TUTKIMUKSIA, jotta saisimme vihdoinkin oikeanlaista hoitoa ja LUVAN sairastaa.

Ensimmäinen Joulu homehelvetin jälkeen

Olen koettanut keskittyä neulomaan ja sitä kautta pienentämään stressiä ensimmäisestä homehelvetin jälkeisestä joulusta. Minä jos kuka olen ollut jouluihminen eli kalenterivuoteni oli poikkeuksellisesti joulusta jouluun. Se ettei sinulla ole enää lasten tekemiä koristeita, ystävien että itsetekemiä käsitöitä laittaa esille joulun tunnelmaa tuomaan. Se kaikki entinen on jossain kaatopaikalle hautautuneena ja aktinobakteeriin kietoutuneena. Enää et laittanut ristipistoin tekemää joulukalenteria seinälle, joka oli kantanut jokaisen lapsen joulukalenteriyllätykset. Kalenteri jonka "joulutonttu" kävi täyttämässä marraskuun viimeisenä päivänä. Ei enää ystävien ihania ja rakkaudella tekemiä käsitöitä tai käsityövaihdoissa saamia jouluihanuuksia. Aloitan siis täysin tyhjästä ja taakkana on muistot entisistä jouluista.

Eihän tässä tietysti ole vaihtoehtoa kuin selvitä. Selvitä pienellä budjetilla, vähillä voimilla, suurella mielikuvituksella ja luovuudella. Mikään mitä kotiin tuodaan sisälle ei saa haista millekään - ei hajusteille eikä kemikaaleille. 

Onneksi olen verenperintönä mummoltani saanut kädentaitoja. Ne ovat nyt suureksi avuksi joulun tekemisessä. Voipaperista on tehty lumihiutaleita ikkunaan ja lasimaljakoissa on pattereilla käyvät led-valot valaisemassa. Ei oikeita kynttilöitä eikä varmaan tuohon takkaankaan tulta parane laittaa. Joulu tulee olemaan siis hyvin minimaalinen kaikin tavoin.

Lumi olisi iso pelastus meille. Minun eloni ja oloni paranisi kun home ja kostea ei velloisi ulkona. Lisäksi lumesta on moneksi. Lisäksi vain ulkokynttilöitä ja taattu joulutunnelma on ulkona.

Leipominen ja jouluruokien teko on oma taiteenlajina allergiaperheessä. Gluteenittomuus tuo vielä oman taloudellisen rasituksen budjettiin. Meillä tehdään vain se mitä meillä taatusti menee. Herkkuista tulee vain pipaereita, torttuja ja yksi kuivakakku. Ruokapöytäkään ei notku tarjottavista. Mutta miksi ostaa/tehdä sellaista mikä ei välttämättä tule syödyksi. Eikä sille kotitontullekaan kummoisia murkinoita tarvitse varata.

Lahjat - Onneksi lapset ymmärtävät ettei mammalla raha kasva puussa. Kumpikin saa yhden lahjan ja kummilapsia tai muita sukulaisia on turha edes yrittää muistaa mitenkään. Muutama ystävä saaa suurella rakkaudella itsetehdyn lahjan. Ei meillä ei todellakaan kuluteta jouluna eikä visaa vinguteta. Itse kyllä selviäisi vähemmälläkin joulutohinalla mutta lapset ovat ansainneet kuitenkin tämän vuoden jälkeen oikean joulun.

Olisikohan tästä vuodatuksesta ollut apua tähän mieltä painavaan tilanteeseen. Pakollisena hankintana kun tuli minun petivaatteiden uusiminen ja nuoremmalle pitäsi ostaa sänky. Onneksi toisella lapsista oli levitettävä sänky ja sisarukset saavat nukkua vierekkäin. Tämä hankinta jää kyllä ensi vuoden puolelle ja onneksi sain sille ajatukselle lapsilta tukea. Eikä tuo verottajakaan ymmärrä jos jättäisi mätkyt maksamatta. Kiitos kun kuuntelitte ja minä jatkan neulonta terapiaa.

Hometauti linssin läpi

Omia tuntoja valokuvan kautta

Suhteellisen suhteetonta elämää

Suhde - parisuhde, ystävyyssuhde, kaveruussuhde, kanta-asiakassuhde ...

Homeesta vakavasti sairastuneen ja kemikaaliyliherkän elämä on aika suhteetonta. Suhteet muuttuvat erilaisiksi ja jopa suhteettomiksi. Ystäviä ja tuttavia katoaa, kun eivät ymmärrä tämän sairauden vaatimuksia tuoksuttomuudesta ja ehdottomasta homeen välttämisestä. Ne ketkä ovat jääneet niin pysyvät varmaan mukana loppuelämän. 

Parisuhde olisi kiva juttu. Mutta kukapa olisi valmis mittaviin muutoksiin omassa elämässä naisen vuoksi. Ei pelkkä hajuttomuus ja homeen välttäminen riitä. Superallergikon puolisokin joutuu miettimään mitä suuhunsa laittaa, jos meinaa esim pusuja saada. Toisaalta minä liikun maskin kanssa ja kanttia kysyy mukana kulkijalta.

Ystävyyssuhteet kärsii kun itsellä ei ole voimia pitää suhteita yllä. Liikkuminen muualla kuin lähiympäristössä on haasteellista. Isommassa cityssä on pahemmat katupölyt, pakokaasut ja tärpätit kaupoissa että kahviloissa. Bussilla kulkeminen on oma lukunsa kun asuu maaseudulla. Onneksi nyt busseja aika hyvin kulkee, mutta bussien tuoksucoctail on jo toinen juttu. Mukava sekoitus navetan aromeja yhdistettynä hajuvesiin että homeen tuoksuun. Menee siinä kestävämpikin pää sekaisin.

Ainut toimiva suhde taitaa olla apteekkiin. Alkaa olemaan välillä jo tukkuostajafiilis. Saisikohan sieltä jo paljousalennuksen? Henkilökunta tervehtii jo niin tuttavallisesti.

Nainen parhaassa iässä ja ihan hukkaan männöö tautien kourissa. Eipä sen puolee että olisi ees miehiä sivusilmällä vilkaista. Puhumattakaan kun yritettäisiin löytää sopivaa ehkäisyä tälläiselle superherkälle allergikolle joka saa kaikista uusista lääkkeitä sivuoireita. Helpommalla siis pääsee kun keskittyy vain elämään tautihelvetissä. Toisaalta olisi kiva jos joku edes vislaisi perään ... 

Väsynyt, väsyneempi ja loppuunpalanut

Väsynyt jatkuvaan sairastamiseen, lääkkeiden syömiseen, jatkuvaan luopumiseen, eristäytymiseen, kipuiluun, asioiden hitaaseen etenemiseen, jatkuvaan taisteluun asioiden puolesta, terveen asunnon etsimiseen jne.

Muutaman kerran loppuun palaminen ollut lähellä tai jopa kärykin käynyt. Niistä oppia otettu sen verran että tunnistan itsestäni loppuunpalamisen "oireet". kun taakka alkaa käymään liian painavaksi, on pakko laittaa asioita "jäähylle". Arjen on siitä huolimatta toimittava ja asiat hoidettava, mutta miten laittaa ne tärkeysjärjestykseen... 

Tällä hetkille kovimmin ottaa yhteiskunnasta eristäyminen. Ei vaan pysty käymään ihmisten ilmoilla oireilematta. Sosiaaliselle ihmiselle se on tosi kova paikka. Lomalla tuli kokeiltua muutaman tunnin ajan kaupungilla oleilua. Maskin kanssa aiheutin tietysti huomiota. Kahvittelun ajan olin vain ilman maskia ja kamalat oireet päällä. Taitaa tämä kemikaaliyliherkkyys iskeä taas oikein kunnolla.

Talveksi ostin vaatteita tyttären avustuksella eli hän kävi minun puolesta ostoksilla. Uudet farkut kuitenkin on sittenkin miulle sopimattomat. Pesuista ja saunotuksista huolimatta ne haisee .... 

Kipu, särky ja muut oireilut on niin jokapäiväistä jotta niihin on tottunut. Mutta kyllä se syö silti naista. Välillä on päiviä jolloin jo ruuan teko on yhtä tuskaa. Saatikka että kävelisit postilaatikolle tai kaupassa käynnistä puhumattakaan. 

Terveen asunnon etsiminen onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Yhtään turhaa muuttoa en halua tehdä enää. Seuraavan täytyy olla TERVE tai todella vähän oireiluttava tai pienellä laitolla meille sopia. Yhtään vähänkään epävarmaa asuntoa en ole käynyt enää katsomassa.  Ehkä se jossain on se MEIDÄN koti ....

Ei auta muuta kuin toivoa että se aurinko paistaa risukasaan. Päivä kerrallaan taistellen omien oikeuksien puolesta, joita väillä ei tunnu olevan ollenkaan.

Hometautisten ääni kuuluviin

Maanantaina oli elämäni ensimmäinen radiohaastattelu ja taisin selvitä siitä ihan hyvin. Tiistaina 13.10 juttu tuli ulos Ylen Etelä-savon radiossa aamutuimaan. Kiltisti laitoin kellon soimaan ja heräsin nettiradiosta kuuntelemaan omaan ääntäni. Oli muuten aikas outoa kuulla oma ääni radiosta joka ei edes kuulostanut omalta.

Tänään Ylen sivuilla on vielä julkaistu juttu haastatteluun perustuen.

Homeallergikko on vailla töitä ja tukia

Toivotaan että joskus on päivä jolloin homealtistunutkin katsotaan oikeaksi sairaaksi. Toivotaan myös tervettä rakentamista ilman kiirettä. Toivotaan myös tukea yhteiskunnalta jotta homehelvittistä ei tarvitse ilman apua selvitä.

Äänessä taas ...

7.10.2015 Rantasalmi-lehdessä. Tekstistä poiketen KUKA TAHANSA VOI SAIRASTUA. Hometauti ei katso säätyä, ammattia tai pankkitilin saldoa. Saa jakaa!

Pohdintaa ja mietintää ...

Toiset muuttavat työn tai ihastuksen perässä. Minä luultavasti muutan terveyden takia. Syitä voi olla monia, mutta sairaana ei se muuttaminenkaan ole helppoa.

Henkisesti on oma prosessinsa. Lapsilla menee TAAS kaveripiiri uusiksi, koulu, koti ja harrastukset vain siksi ettei äiti pysty asumaan ihan missä tahansa asunnossa. Ja niitä minulle sopivia asuntoja on todella harvassa.Puhumattakaan että kyseisellä paikkakunnalla on terve koulu.

Nyt on ilmanvaihtoa kohennettu nykyisessä asunnossa ja se auttaa oleskelutilojen ilmanvaihtoa että laatua. Kumpaankin huoneeseen lisättiin oma "räppänä" suodattimineen. Mutta ei sekään vielä ratkaisut kaikkia ongelmia. Toinen paha vihollinen on tuo tupakansavu jota puskee jostain seinän takaa. Keittiö oli taas viikonloppuna kuin "kaasukammio". Ilmastointi on pakko olla pois päältä ja ikkuna auki jos keittiössä meinaa oleskella. Jostain kumman syystä nää 80-luvun ratkaisut ei vain toimi.

Jos kuitenkin palaisin takaisin asiaan. Sydänt' raastaa jos taas lapset joutuvat laittamaan kaiken uusiksi, mutta ei taas minun terveys anna enää myöten huonoa asumistakaan. Nyt tuntuu että olen siinä tilanteessa josta en enää jaksa yksin selvitä. Apukäsiä tarvitsisi ja paljon, mutta mistä niitä saa .... Oma kunto ja talous alkaa olemaan niin pohjalukemissa, kun tästä homehelvetistä on yrittänyt rämpiä ylös. Onpa taas synkkää tekstiä, mutta niin on olokin.

Mutta jos taas miljoonannen kerran yrittäisi käydä asuntotarjonnan läpi.

Kirje sinulle joka päätät asioista ja voit VAIKUTTAA

hei sinä siellä

Olen vaikeasti sisäilmasta sairastunut ja odottelen parhaillaan ns eläkepapereita. Olen vasta 44-vuotias ja jo nyt täysin työkyvytön. Juuri ja juuri selviän arjen haasteista ja niissäkin tarvitsen apuna hengityssuojainta.

Työpaikoilla sairastetaan yllättävän paljon sisäilman ja kosteusvaurioiden sekä rakennusvirheiden takia. Miten paljon on vielä jäänyt näitä sairastuneita "ilmoittautumatta", koska eivät uskalla tulla kaapista ulos työpaikan menetyksen takia. Työteho paranee hyvässä sisäilmassa. Sairaslomat vähenevät  sillä monet sisäilmasairaat ovat pitkillä sairaslomilla. Lisäksi jos koulut ja päiväkodit olisivat kunnossa, ei vanhempien tarvitsisi olla niin paljon sairaita lapsia kotona hoitamassa.

Miksi tämä asia on vaikea kaikille osapuolille? RAHA sekä tiettysti asenteet, hyvävelisopimukset ja kiirettä rakentamisessa nyt unohtamatta. Monen ihmisen terveys vain menee näiden takia ja kohta meillä ei ole enää työkykyisiä työntekijäitä saatikka veronmaksajia, jotka maksavat tulevaisuudessa meidän eläkkeemme. OLISIKO KORKEA AIKA TEHDÄ JOTAIN !!!

Toivon että tätä sanomaa vietäisiin laajalla rintamalla eteenpäin. Tyytyväinen ja terve työntekijä on arvokas työantajalle, sillä hän on tehokkaampi, huolellisempi ja idearikkaampi.


Ystävällisin terveisin Kirsi, homealtistunut, sisäilmasairas ja tuleva eläkeläinen-


ps linkki blogiini jossa kerron lisää omakohtaisesta homehelvetistä

https://www.facebook.com/kipakkakipinoi?ref=aymt_homepage_panel

Homealtistuneen TOP 10

1. Terve koti

2. Perhe ja ystävät

3. Vertaistuki

4. Huumori ja oikea asenne

5. Osaava ja tosissaa ottava omalääkäri

6. Altisteeton harrastuspaikka ja harrastus

7. Terve työpaikka

8. Ammattiauttaja pääntyhjennyksen apuna

9. Ruokavalio

10. Viimeisenä mutta vähäisempänä SITKEYS ja PERIKSIANTAMATTOMUUS.

ABPA-sairaan tärkeimmät numerot ja suhteet

1. Lapset - Hoitavat juoksevia asioita. Kaupassa, apteekissa yms käynnit pahoina päivinä on lasten hoidettava, kun happi loppuu ja nivelet huutaa kivusta.

2. Keuhkolääkäri - Lääkitystä korjataan ja paikataan ja lisätään. Soittoajan sain viimeksi jo seuraavalle päivälle.

3. Terveyskeskuksen päivystys - Jatkuvat flunssat ja äkilliset vakavat reagtiot vaativa täällä piipahtamista ja välillä oleilua useamman tunninkin.

4. Taksi - Julkiset kulkuvälineet on vaan niin poissuljettu ajatus. Hajuvedet, homeiset bussit tai homeelle haisevat kanssamatkustajat ovat vain myrkkyä sairastuneen keuhkoille.

5. Kaikki mahdolliset viralliset ja epäviralliset paika, joissa asiat voi hoitaa soittamalla tai sähköpostilla.

6. Ystävät kun kun apua tarvitsee kipeästi.

7. Vertaistukiryhmät - ilman niitä ei vain selviä.

8. Yhdistykset jotka ajavat homealtistuneen ja keuhkosairaa etuja.

9. Mielenterveyshoitaja - Pakko päätä välillä tyhjentää kun on vakavasti sairastunut.

10. Verkkokaupat - Ostoksilla käynti on haasteellista joten verkkokauppa auttaa tässä asiassa. Etenkin elokuvat ostetaan omaksi ja katsotaan omalla "sohvalla". Elokuvateatterit ovat ihan mahdoton ajatus.

Listaa voisi jatkaa vielä monella asialla. Mutta tässä ehkä tärkeimmät. Puhelin ja tietokone on siis pakolliset välineet homeesta sairastueelle jonka on pakko välttää lisäaltistumisia. Yhtään päivää ei selviä ilman näitä apuvälineitä.

HOME

Hometta siellä,

hometta täällä,

hometta kasvaa pintojen päällä.

Hometta sisällä,

hometta ulkona,

hometta pukkaa kostealla säällä.

Tiskuu, pärskii, köhiin ja yskii.

Nupista viiraa ja muutenkin äyskii.

Missä on vika, kun tauti ei lopu?

Korvissa taitaa kasvaa jo tatti,

Keuhkoissa sieni

sekä naamassa muutama patti.

Auttasko, jos asenne muuttus, siedätys jatkus

tai terapia kutsus.

Katosta tihkuu vähän vettä.

Autasko siihen maali,

Tokmannin sankko tai jeesusteippi.

Paikataan paikataan vähän pintaa.

Eipähän vaikuta enää hintaan.

Sataa sataa ropisee ja sammalet tykkää

Sataa, sataa ropisee ... Se ei sitten ole ukkonen joka jyrisee vaan minä. Alkaa vähitellen tämä kosteus ja sade  riittämään. Sieniä syntyy ja homeet muhii... Sepä tarkoittaa että posket huutaaa hoosiannan ja niveliin koskee. Viime yönä taas podettiin kunnon kramppikohtaus nilkoissa.

Tämän mökin sammalet ainakin tykkää kelistä ja jatkaa kasvamistaan ...

Lapsena haaveilin sellaisesta puumajasta. Olisiko se homealtistuneen pelastus? Jäänpä ajatusta mutustelemaan. Josko joku minulle sellaisen rakentaisi ja arkkitehti vaikka osaisi selllaisen piirtää ...

Vertaistuki on parasta mitä homealtistunut voi saada

Ystävien tukea ei voi liikaa korostaa. Toinen ison kiitoksen ansainnut on vertaistuki. Samanlaiset kokemukset yhdistävät ja selviytymistarinat antavat voimaa.  Yhdessä tukien, kuunnellen, päätä purkaen ja informaatiota saaden kohti tervettä asuntoa, työpaikkaa tai oireiden kanssa elämään oppimista.

• Vertaistuki määritellään vastavuoroiseksi kokemusten vaihdoksi, jossa samankaltaisia prosesseja läpikäyneet ihmiset tukevat toinen toistaan.
• Vertaistuki on samanlaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kokemusten ja tiedon vaihtoa kunnioittaen toisen mielipiteitä.
• Vertaistuki voimaannuttaan ja saa monta kertaa muutosprosessin käynttiin. 
• Vertaistuen kautta ihminen löytää omat voimavaransa ja vahvuutensa.
• Vertaistuen kautta löytää selviytymistarinoita.
• Vertaistuki on erilaisten selviytymiskeinojen jakamista.
• Vertaistuki on tukiverkko.
• Et ole yksin ongelmiesi kanssa vaan on saman asian kanssa "taistelevia" ihmisiä tai jo taistelusta selvinneitä.
• Vertaistuki on saamista ja antamista.
• Vertaistuki antaa uusia näkökulmia, uusia keinoja ja voimaannuttaa.
• Vertaistuki on TASA-ARVOISTA puolin ja toisin.

Iso kiitos HOME SWEET HOME-ryhmälle. Monta päivää on kääntynyt paremmaksi ja olen viisastunut monen asian suhteen. Voimia tarvitsemme kaikki ja toivottavasti sitä jaamme jatkossakin toisillemme.

Kenellä on vastuu vuokra-asunnon terveellisyydestä?

Kenellä on vastuu kunnossapidosta? 

Linkistä löytyy kattava teksti aiheesta, joten en käynyt sitä uudestaan kirjoittamaan.

Kun vuokra-asunnossa on todettu haitta terveystarkastajan toimesta, niin kuka valvoo että korjaukset hoidetaan asianmukaisesti ennenkuin asuntoa uudestaan vuokrataan ??? Tuntuu että vuokramarkkinoilla on viidakonsäännöt voimassa.

Entä kenellä on vastuu, kun vuokralainen sairastuu? Oma kokemus on että pidä kipeenäsi. Homesairastunut on monta kertaa niin väsynyt, voimaton ja sairas, jotta ei edes jaksa pitää omista oikeuksistaan kiinni. Tässä tilanteessa tarvittaisii yhteiskunnan apua/tukea. Tukihenkilö tai "virasto" josta saa asianmukaista ja informoivaa että käytännönapua.

Pahoittelen että tekstini ovat nykyisin ajatuskatkoisia ja tynkiä. Huono sisäilma vaikuttaa tällä hetkellä aivotoimintaan sekä jaksamiseen.