Näytetään tekstit, joissa on tunniste kortisoni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kortisoni. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. maaliskuuta 2018

3 vuotta kortisonin kanssa yhteiseloa

ja loppua ei näy


 Kortisonia on yritetty laskea lukuisia kertoja ja aina seurauksena astma pahenee. Se kokonais ige arvo pyörii edelleen siellä omissa tuhatluvuissa. Oma vointi ja jaksaminen on menneet alaspäin kuin lehmän häntä. Joten on tosi ihanaa olla sairastunut sisäilmasta sekä olla pahastai allerginen homeille.
Ja sitä hometta kun ei pääse karkuun...


ja lisäksi jouduttiin alkutaipaleella antamaan luusuojalääkettä tämän kortisonin takia. Siitä se kroppa vasta riemastui ja jäi pysyvät kivut päälle. Tämän seurauksena ME/CFS paheni kertaheitolla tai puhkesi. En ole aivan varma että oliko jo tätä ennen ollut yksi flunssa joka olisi voinut tämän laukaista. 


Kiitos näiden homeiden ja kemikaalien joille olen nyt sitten pahasti allergisoitunut niin saan tätä kuonokoppaa pitää naamaani kaunistamassa. Homekoiran työhön olisi varmaan jo pätevyys mutta sitä ei terveys enää  kestäisi. Estäähän tuo kuonokoppa sopivasti puremastakin.

Mitä tästä sopasta olen oppinut. ÄLÄ SAIRASTU SISÄILMASTA AINAKAAN SUOMESSA. Jos alat epäilemään sisäilman terveellisyyttä niin äänestä jaloillasi koska se terveys on liian kallis menetettäväksi.



torstai 18. elokuuta 2016

Pieniä reaktioita vaan ...

Kun allergia on päässyt kunnolla niskan päälle, on siedätykset ja muut unohdettava. Tänään viimeksi taas tuli vahinkoaltistus ilman kautta. Kalatiski kaupassa ja maski oli naamalla, mutta kalojen haju oli sen verran voimakas ja tuli maskin läpi. Miun hurjasta lääkityksestä huolimatta kielessä alkoi kihelmöinti ja pikkasen jo turpoamista sekä silmät alkoivat kutisemaan sekä vähitellen luomet turpoamaan.

Kotiavaimet tai kaikki yleensäkin pienen määrän nikkeliä sisältävät asiat vaativat käsien pesun. Haju on käsissä kamala ja jos erehdyn kasvoja hipaisemaan niin kutina on välitön sekä näppyjä pukkaa. 

Pesuaineet sekä hygieniatuotteet aiheuttavat välittömiä reaktioita. Niiden sisältämät säilöntäaineet, hajusteet sekä muut kemikaalit ovat vaan liikaa miulle.

Uutena on tullut kosketusihottumaa silmälaseista ... joko olen sitten jo muovillekin herkistynyt. Optikko epäili tätä jo vuosi sitten. Olisin hänen työuransa aikana toinen tapaus.

Entäs sitten liukuportaat, kumimatot, kumisaappaat jne ... Ihan mahdoton tehtävä. Jos maski ei riitä niin kierretään kaukaa.

Uudet vaatteet homeenestoaineineen sekä niiden väriaineet ja mitä lie niihin tungetaan. Eli joka naisen harrastus vaateshoppailukaan ei ole niin helppoa. Sovittaminen on yliarvostettua eli silmämääräisesti ostetaan sekä haistellen vaatteen käryt. Kaikki tärpätit kun ei lähde edes pesemälläkään pois vaatteista. Farkkujen suhteen olen jo menettänyt toivoni. Minusta on tullut pastellinsävyinen nainen. Ei siis enää voimakkaita värejä vaatteissa.

Lääkkeitä joutuu syömään ihan liikaa ja niidenkään kanssa ei ole enää yksinkertaista. Miulla on "taito" saada kaikki mahdolliset sivuoireet. Luultavasti tuo kortisonikin alkaa olemaan tällä oireiluttavalla listalla, mutta milläs sitten minua dropataan ??? 

Lisäksi pakollisia käyntejä on esim. hammaslääkäri. Perustarkastuksesta toivuttiin noin viikon verran. Tietty itse rakennuskin on sairas mutta lisäksi ne kaikki kemikaalit mitä siellä tilassa leijuu. Edellisen asiakkaan hajuvesi oli tarttunut johonkin.

Tästä kaikesta altistuksesta johtuen on maku- ja hajuaisti kärsineet. Pienen haju/homealtistuksen jälkeen ne lakkaavat toimimasta ja oma suojamekanismi hajuille lakkaa toimimasta. Oireita pukkaa ja minä en tiedä mille. Onneksi lapset toimivat välillä äidin hajuaistina. Pakko siis pääsääntöisesti maskia pitää immeisten seassa liikkuessa.

Niin helppoo tää arki joten kuvitelkaa mitä se olisi työelämässä. Tilataanko jo valmiiksi ensihoitopaikka sairaalalta tai ambulanssi työpaikan pihaan. Tuota listaa voisi jatkaa monella asialla, mutta itse on niihin jo niin tottunut. Ne ovat jo osa elämäntapaa kuin varottavia juttuja. 

Paloauton näköinen nainen jatkaa kahvin juontia ja alkaa kasaamaan vähitellen seuraavaa valitusta.


ps. kuva siitä kun uskalsin bussiin optikkoreissulla

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Parisuhteessa

Otsikko ehkä johtaa sinut harhaan. En siis ole löytänyt uutta elämänkumppania saatikka että olisi jotain säpinää edes näköpiirissä. Vuosipäivä alkaa lähestymään kortisonin kanssa. Tämän vuoden tutustumisvaiheen jälkeen näyttää siltä että parisuhteemme on tarkoitus jatkua loppu elämän.

Kortisonilla on omat pahat piirteensä, mutta onko kukaan täydellinen. Lisäksi herra kortisoni saa puolisossa epämiellyttäviä piirteitä esille sekä aiheuttaa ulkoisia muutoksia. Painon nousu ja muutokset kasvoissa on näkyvimpiä muutoksia, mutta onneksi herra kortisonille kelpaan kuitenkin tällaisena kuin olen. Häntä ei haitaa muutama liika kilot tai muuttuneet kasvon muodot.

Unimasan kanssa herra kortisoni ei tule juttuun, joten tässä olisi hieman korjaamista herra kortisonin osalta. Mustasukkaisuutta toisia "miehiä kohtaan ei nää jaksaisi tässä suhteessa ;)

Lisäksihän herra kortisoni saa puolisonsa turpoamaan, mutta onnekai hän ei ole nirso. Onpahan jotain mistä ottaa kiinni.

Pitemmän ajan kanssa silmätkin saattavat "häikäistyä" herra kortisonin läsnäolosta. Mutta eihän se haittaa pysyvässä parisuhteessa, kuten ei lihasten surkastuminen tai osteteoporoosikaan. Sillä kaikesta tästä huolimatta Herra Kortisoni pysyy rinnallasi.



perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kanta-asiakas tukkuostoksilla


Tänään on nautittu "raikkaasta" sisäilmasta kylämme apteekissa. Onneksi nämä vierailut on nopeita, kun osaa ajoittaa käynnit mummojen päiväuniaikaan. 

Ennen riitti kun apteekissa vieraili ehkä pari kertaa vuodessa. Nykyisin on ihme, jos viikko menee ilman vierailua. Eihän tämä sairastaminen ilmaista ole. Yleensä joka kerta pyörähtää vähintää 50 euroa -kuten tänäänkin.

Apteekkilista on joskus jopa pitempi kuin ruokaostoslista. Sinne tarvitsee oman kauppakassinkin mukaan. 

En taida uskaltaa edes laskea montako lääkettä on tällä hetkellä käytössä. Kaikki ovat kuitenkin allergiaan, astmaa, atopiaa tai kosteusvaurioiden aiheuttamaan ABPA:an määrättyjä. Tai osalla paikataan kortisonin haittavaikutuksia. Kortisonitabletteja kun EI SAA LOPETTAA. Eli lääkettä lääkken päälle.



Toivottavasti kirjoitin ymmärrättävästi. Aivosumu hiipii jo päälle eli ajatus ei enää oikein kulje. Valokuvaaja jopa unohti puhdistaa linssin kun tärpättipää iski.



tiistai 30. kesäkuuta 2015

Aclasta-tiputus



Kiitetään tästäkin saadusta kosteusvauriohomeita ja liian montaa altistumista. Kortisonia joudun syömään ties kuin kauan, koska immuunijärjestelmäni ei tykännyt homeista ja niiden toksiineista. Kok ige -arvo on suurissa lukemissa ja sitä täytyisi saada tippumaan. Lisäksi reagoin voimakkaasti allergisesti että astmaatikon oirein kosteusvaurio että ulkohomeisiin.

Kesäkuun alkupuolella oli aika Aclasta-hoitoon, joka suojaa luustoa kortisonin tuholta. Suoja kestää vuoden ja uusitaan siis ensi kesänä. Kuten kaikilla muillakin lääkkeillä on tälläkin omat haittavaikutuksensa. Niitä en käy tässä nyt luetelemaan. Kerron vain miten itse reagoin hoitoon. 


Hoitoa ennen täytyy potilas nesteyttää hyvin. Pari lasillista vettä juotettiin ensin ja lisäksi melkein koko pussillinen nestettä suoraan suoneen. Välissä tiputettiin lääkeaine. Aineen tiputus kestää noin 15-30 minuuttia. Lisäksi sen jälkeen vielä nesteytettiin lopulla nesteellä. Lisäksi heti hoidon jälkeen oli särkylääkkeen vuoro. koska tämä lääke aiheuttaa kovaa luukipua. Oma kipukynnykseni on onneksi korkea joten en kokenut kipua täysin ylivoimaisiksi. Minulle tarjottiin banadolia vähän isommalla annoksella mutta kieltäydyin nätisti ja sain puolitetun lääkeannoksen. Kemikaaliyliherkkänä reagoin tuohon särkylääkkeeseenkin voimakkaasti ja halusin kuitenkin suht tolpillani olla kotimatkan.


Pari tuntia meni tähän operaatioon kaikkine kiemuroineen. Kotimatkalle lähtiessä olo oli ihan hyvä. Mukava taksisetä toi kotiovelle asti ja jutteli koko matkan mukavia. Kotia päästyäni alkoi armoton väsymys ja uneliaisuus. Sitä kestikin melkein 4 päivää. Ensimmäisen vuorokauden olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Jopa luukipu tuntui inhottavalta. En kyllä pystynyt mihinkään järkevään tekemiseen muutamaan päivään. Jotenkin tuntui että kuntokin otti takapakkia tämän hoidon jälkeen vai liekö johtunut sateisen kosteasta kesästä. 

Itse pelkäsin hoitoon mennessä että reagoin voimakkaasti tähänkin lääkkeeseen kuten kaikkiin uusiin droppeihin olen reagoinut. Mutta ilmeisesti kortisonin "suojassa" annettuna hoidon kestän. 

Linkkejä joista löytyy lisätietoja hoidosta:



Hirveästi ei tietoa tästä vielä löydy, mutta toivottavasti tästä on edes vähän apua.

Arvoisa kansan äänitorvi

Olen yrittänyt pitää sisäilmasta sairastuneiden asiaa esillä somessa sekä muissakin kanavissa esillä . Teidänkin somessa tai ihan livenä ko...