Siedätetty sairaaksi

On päästy aikaan jälkeen vihaisten äitien. Kiitos median on nostettu isosti esille sisäilmasairaiden lasten kohtalo sekä koulujen että päiväkotien surkea kunto. Isoa ASENNE-muutosta kaivataan tälle rintamalle sekä muutosta rahan ja terveyden marssijärjestykseen.

Miksi edelleen 2010-luvulla psykologisoidaan sisäilmasairastunut kuten vatsahaavapotilas 70-luvulla. Eikä ole opittu mitään noista ajoista vai onko rahan mahti niin suuri että ihmisen terveyttä ei arvosteta.

Muualla maailmalla on jo tutkittu terapian voimaa parantaa sisäilmasairas ja parantumista ei tapahtunut. Täytyykö Suomessa toistaa nämä samat tutkimukset ja senkin jälkeen ei uskota tulosta. Onko lääkärien ja tutkijoidenkin arvomaailmassa raha mennyt jo terveyden edelle. Kai nuppisairasta on edullisempi hoitaa kuin fyysisesti sairasta. Sairautta johon ei ole vielä muuta hoitomuotoa kuin epäterveen sisäilman välttäminen.

Kaiken takana on RAHA!!! Jos sisäilmasairas todetaan oikeasti fyysisesti sairastavaksi ihmiseksi, on näille sairaille rakennuksillekin tehtävä jotain. 

Omakohtaisesti voin kertoa että olen käynyt tämän sairastumisen takia ammattiihmisellä puhumassa. Puhuminen on auttanut kestämään paremmin yhteiskunnan välinpitämättömyyttä ja antamaan voimia taistella oikeuksiensa puolesta. Mutta puhuminen ja tereapiointi ei ole minua parantanut tai saatikka auttanut kestämään paremmin epäterveellistä sisäilmaa. Edellen tulen sairaaksi sairaissa rakennuksissa. 

Toivon hartaasti että tutkija, lääkärit sekä päättäjät heräävät ja tulevat tälle vuosikymmenelle. Suomella ei ole varaa kasvattaa uutta homesukupolvea. Kaikista pahinta on se että tämä sairaus voi iskeä kehen tahansa sukupuoleen ja sosiaaliseen asemaan katsomatta.

Linkistä löytyy monta asiantuntija puheenvuoroa sekä monen muun asiasta huolestuneen tahon puheenvuorot. Onneksi sentään pari kansanedustajaakin on asiasta tietoinen.

Vihaiset äidit mielenosoituksen puheenvuorot

Pieniä reaktioita vaan ...

Kun allergia on päässyt kunnolla niskan päälle, on siedätykset ja muut unohdettava. Tänään viimeksi taas tuli vahinkoaltistus ilman kautta. Kalatiski kaupassa ja maski oli naamalla, mutta kalojen haju oli sen verran voimakas ja tuli maskin läpi. Miun hurjasta lääkityksestä huolimatta kielessä alkoi kihelmöinti ja pikkasen jo turpoamista sekä silmät alkoivat kutisemaan sekä vähitellen luomet turpoamaan.

Kotiavaimet tai kaikki yleensäkin pienen määrän nikkeliä sisältävät asiat vaativat käsien pesun. Haju on käsissä kamala ja jos erehdyn kasvoja hipaisemaan niin kutina on välitön sekä näppyjä pukkaa. 

Pesuaineet sekä hygieniatuotteet aiheuttavat välittömiä reaktioita. Niiden sisältämät säilöntäaineet, hajusteet sekä muut kemikaalit ovat vaan liikaa miulle.

Uutena on tullut kosketusihottumaa silmälaseista ... joko olen sitten jo muovillekin herkistynyt. Optikko epäili tätä jo vuosi sitten. Olisin hänen työuransa aikana toinen tapaus.

Entäs sitten liukuportaat, kumimatot, kumisaappaat jne ... Ihan mahdoton tehtävä. Jos maski ei riitä niin kierretään kaukaa.

Uudet vaatteet homeenestoaineineen sekä niiden väriaineet ja mitä lie niihin tungetaan. Eli joka naisen harrastus vaateshoppailukaan ei ole niin helppoa. Sovittaminen on yliarvostettua eli silmämääräisesti ostetaan sekä haistellen vaatteen käryt. Kaikki tärpätit kun ei lähde edes pesemälläkään pois vaatteista. Farkkujen suhteen olen jo menettänyt toivoni. Minusta on tullut pastellinsävyinen nainen. Ei siis enää voimakkaita värejä vaatteissa.

Lääkkeitä joutuu syömään ihan liikaa ja niidenkään kanssa ei ole enää yksinkertaista. Miulla on "taito" saada kaikki mahdolliset sivuoireet. Luultavasti tuo kortisonikin alkaa olemaan tällä oireiluttavalla listalla, mutta milläs sitten minua dropataan ??? 

Lisäksi pakollisia käyntejä on esim. hammaslääkäri. Perustarkastuksesta toivuttiin noin viikon verran. Tietty itse rakennuskin on sairas mutta lisäksi ne kaikki kemikaalit mitä siellä tilassa leijuu. Edellisen asiakkaan hajuvesi oli tarttunut johonkin.

Tästä kaikesta altistuksesta johtuen on maku- ja hajuaisti kärsineet. Pienen haju/homealtistuksen jälkeen ne lakkaavat toimimasta ja oma suojamekanismi hajuille lakkaa toimimasta. Oireita pukkaa ja minä en tiedä mille. Onneksi lapset toimivat välillä äidin hajuaistina. Pakko siis pääsääntöisesti maskia pitää immeisten seassa liikkuessa.

Niin helppoo tää arki joten kuvitelkaa mitä se olisi työelämässä. Tilataanko jo valmiiksi ensihoitopaikka sairaalalta tai ambulanssi työpaikan pihaan. Tuota listaa voisi jatkaa monella asialla, mutta itse on niihin jo niin tottunut. Ne ovat jo osa elämäntapaa kuin varottavia juttuja. 

Paloauton näköinen nainen jatkaa kahvin juontia ja alkaa kasaamaan vähitellen seuraavaa valitusta.

ps. kuva siitä kun uskalsin bussiin optikkoreissulla

Kenellä on vastuu ...

Kuka kantaa vastuun taloudellisesti, kun ihminen sairastuu sisäilman myrkyistä ja homeista?

Entä kuka kantaa sairaanhoidollisen vastuu?

Tai kuka kantaa vastuun siitä ettei ihmiset sairastu lisää ja peruuntumattomasti?

Ihmiset ajetaan henkisesti niin tiukille, ettei enää jaksa arkisista askareistakaan selvitä.

Älä sairastu sisäilmasta Suomessa. Kukaan ei auta sinua siinä sillä se maksaa paljon RAHAA. Kansantalous ei kestä näin massiivista homeongelmaa eikä homeesta sairastuneita.

Ainut tuki ja turva tulee ystäviltä ja vertaistuesta.

Kyllä minä mieleni pahoitin

Suoria lainauksia Työterveyslaitoksen julkaisemasta luentomateriaalista:

"Osa ympäristöherkistä erittäin aktiivisia ajaessaan yhteiskunnassa ja mediassa. Vihaisia yhteydenottoja virkamiehiin, asiantuntioihin, tutkijoihin ..."

"Sisäilmaongelmien ao. ratkaisut ovat perusteltuja, jos altistuminen on vaarallista. Mitä jos se ei olekaan vaarallista ?"

Kerrotaan ensiksi lukijoilleni, että olen ilmeisesti päässyt ns mustalle listalle suorilla puheillani että teksteilläni. Puhumattakaan siitä että olen kertonut sairaudestani että kosteusvauriohomeiden vaarallisuudesta lehtien palstoilla. Olen ottanut yhteyttä myös Eduskuntaan, mutta kirjeeni eivät kylläkään ole olleet vihamieliä vaan tietoisuutta lisääviä. Lisäksi olen saanut TERVEEN PAPERIT psykiatriltani, joten korvien välissäni ei pitäisi olla vikaa. Toisaalta savolaisuus on jo vika sinällään.

Näitä tekstejä luentokalvoihin on kirjoittanut NEUROLOGI. Onko hänellä koulutusta migrobiologiaan? Koulutusta astman, allergioiden hoitoon? Entä niveloireiden tulkitsemiseen tarvittavaa reumalääkärin koulustusta? Näiden kalvojen lukeminen aiheutti minulle uskon puutetta siihen että MEIDÄT sairastuneet joskus otettaisin OIKEASTI SAIRAINA. Jos lääkäreitä koulutetaan näiden kalvojen perusteella, voimme unohtaaa meidän sairastuneiden oikeudenmukaisen kohtelun. Kuinka neurologi voi sanoa ettei sisäilma ole vaarallista. Mihin hän perustaa sanomansa? 

Jos sairastumistasi tai kuvailemiasi oireita jatkuvasti väheksytään, kuka tahansa voi alkaa epäilemään omaa mielenterveyttään. Jos sinun sanotaan ylireagoivan, vaikka ilman hengityssuojainta saat astmakohtauksen. Miksi lääkärien ja tutkijoiden on vaikea luottaa potilaan sanaan? Lääkäri luottaa normaalisti potilaan kertomukia, mutta kun sana home mainitaan ... Potilaan uskottavuus kokeen arvon laskun.

Onko Työterveyslaitoksella tarkoitus olla hyväksymättä sitä tosiasiaa että HOMEESTA VOI SAIRASTUA VAKAVASTI. Taloudellisestihan tämän myöntäminen on kallista. Sen jälkeen meidät potilaat täytyy ottaa tosissaan ja terveen sisäilman rakentamiseen joudutaan myös kiinnittämään huomiota että joudutaan myöntämään nykyisten rakennusten huono tila.

Kyllä minä mieleni pahoitin näistä kalvoista. Minä olen oikeasti sairastunut ja joudun loppuikäni välttämään kosteusvaurioituneita rakennuksia. Minua vähäteltiin sairastuneena. Minun oikeuttani puhua avoimesti sairastumisesta sekä epäkohdista väitetään vihamieliseksi. Kuinka ihmiset voivat saada oikeutta ja tasa-arvoisuutta sairautensa osalta, jos eivät itse aja omia oikeuksiaan tai lisää ihmisten tietoisuutta. 

Kuka kantaa vastuun siitä että sairastumme koko ajan lisää ja vaikeammin??? Onko Työterveyslaitos valmis ottamaan vastuun siitä että oikean hoidon saaminen viivästyy juuri näiden yksipuolisisen näkemyksen ollessas valloillaan? Minun oikea hoitoni viivästyi koska yksityiseltä puolelta saaamaani tautiepäilyä ei otettu heti tutkintaan. Epäilyn sanoi ääneen yksi Suomen parhaista keuhkolääkäreistä. Siitä lausunnota meni yli puoli vuotta ennenkuin asian myönsi lääkärini kunnallisella puolella. Hänen mukaansa ylireagoin??? Olisiko jo aika herätä ja tehdä OIKEANLAISIA TUTKIMUKSIA, jotta saisimme vihdoinkin oikeanlaista hoitoa ja LUVAN sairastaa.

Homemuistelot

Tuon otsikonhan voi käsittää monella tapaa. Voisi muistella vaikka kotiin liittyviä muistoja tai sitten homeeseen liittyviä. Että varmaan ylläty jos valitsen noista jälkimmäisen. Tätä aihetta olen jo pyöritellyt mielessäni monta kertaa, mutta saamattomuuttani en ole sitä saanut tekstiksi asti.

Ennen kouluikää olen varmaan jo saanut aimo annoksen mikrobi.ilmaa hengitellä. Sillä näin aikuisena miettii että miten sellaisissa asunnoissa edes annettiin asua. Ensimmäinen kunnolla rakennettu koti oli noin 8-vuotiaana(jos oikein muistan). Isäni rakensi omakotitalon ns hartipankilla ja veljesvoimin. Joku kiva pyromaani kerkesi sen polttamaankin ennenkuin pääsimme sinne muuttamaan. Muistan edelleen ne loimut jotka näkyi taivaanrannassa. Vaikka tämä oli rakennettu 80-luvulla klinkkereineen päivineen, oli se silloin terve ja luksuskoti verrattuna aikaisempiin. Tätä ihanuutta kesti kuudennelle luokalle asti jolloin sitten vanhempien eron myötä tämä myytiin. Sen jälkeen ainakin pari kotia oli hyvin tujulla sisäilmalla varustettu. Sitä silloin en kylläkään tiennyt. Oireilemaan aloin vasta noin täysi-ikäisenä. Silloin asuimme pienellä paikkakunnalla ja s-marketin yläkerrassa, jossa oli useempi vuokra-asunto. Näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi pitänyt kiertää kaukaa.

Sen jälkeen kun itse pääsin ns asuntoja etsimään ja en vielä tiennyt tästä nykyisestä taudista mitään tai saatikka homeen vaaroista. Muutama kohde olisi voinut jäädä kokematta sisäilman tai sitten asuinympäristön takia. Terveyden kannalta pahin paikka oli omakotitalo joka oli rakennettu 50-luvulla ja laajennettu 80-luvun taitteessa. Sitähän en tiedä vielä tänäkään päivänä mille kaikelle siellä altistuin, mutta ilmeisesti ABPA on jo silloin puhjennut. Allergiat kyllä paheni siellä asuessa huimalla tahdilla sekä astma-diagnoosikin tuli saatua. Lapset oli allergisia vaikka mille ja astmaakin pukkasi. Tämän kyseisen asunnon kun silloin olisin osannut välttää. Vaihtoehtona oli toinenkin mutta päädyimme tähän paikkaan. Tästä paikasta päästyäni alkoi itselläni toipuminen. Astma hetkellisesti ihmeparani. Hajuaistin toivuttua tajusin että omaisuus on edelleen saastunutta monista pesuista yms keinoista huolimatta. Ensimmäisen kerran jouduin laittamaan hyvin paljon omaisuutta kaatopaikalle.

Tämän jälkeen oli vielä pari muuttoa kunnes pääsimme tutustumaan sädesienimaailmaan. Ja uusi keikka kaatopaikalle. Tätä yhteiseloa sädesienen kanssa kesti pari vuotta. Olemme nyt siis päässeet tähän nykyisiin kotiin. Ei se tuuri edelleenkään kääntynyt parempaan. Joku oireiluttaa tässäkin asumuksessa. Mutta löytyykö enää koskaa minulle asuntoa jossa en oireile ??? Pieni epätoivo alkaa jo hiipiä.

Toinen asia mikä voisi vaikuttaa sisäilmallaan terveyteen on koulumaailma. Koulujen osalta uskon että on ollut aika hyvä tuuri. Ne olivat silloin vielä hyvässä kunnossa. Yksi koulu kylläkin on nykyisin muussa käytössä. Kyseisen rakennuksen sisäilmasta ei ole tietoa mutta ilmeisesti se olisi ollut myös liian pieni silloisille oppilasmäärille. Viereen on siksi rakennettu koulu/päiväkoti yhdistelmä. Yläasteesta en ole niin varma ja onhan sitä rempattukin ihan reippaasti. Aikuisena kylläkin tuli lisää otettua "tervettä" sisäilmaa kun opiskelin merkonomiksi aikuiskoulutuksena sekä lisäkoulutusta/päivitystä ammattiin hakiessa ammattikorkeakoulusta.

Työpaikoissakin on ollut huonon sisäilman kohteita joten toksiineja on saatu sieltä ja täältä. Jos tätä summaan yhteeni niin en enää ihmettele yhtään että tämä tauti on taakkana. Mietin vain että nykylapset altistuvat vielä enempi kun nykymateriaalit alkavat erittään VOC:eja sisäilmaan päästyään kosteuden kanssa tekemisiin. Päähän tässä halkeaa jo miettiessä. Missä on oikeasti se päättäjien vastuu ihmisten terveydestä. Vai onko se sitä että kun ei omalle kohdalle osu niin olkoon ... Välipitämättömyys on niin syvältä. Tässäkän asiassa auttaa vain se omakohtainen kokemus, jotta silmät aukeaa. HERÄTKÄÄ JO - Suomi kahlaa jo homeessa !!!

naamakirjassa myös

Eli blogi löytyy myös naamakirjasta nimellä KIPAKKA KIPINÖI

Missä on ammattiylpeys

Mitä on ammattiylpeys? Olisiko se sitä että voit olla ylpeä tekemästäsi työstä. Työstään ja ammatistaan ylpeä ei tee asioin noin tai melkein. Ammattiylpeä ei salli kiertoteitä, jousta laadusta tai suosi vilunkipeliä. Ammattiylpeä ihminen nauttii työstää ja tämä näkyy myös työn jäljessä. Ammattiylpeä ihminen nauttii saamastaan palautteesta enempi kuin tilin tipahtamisesta pankkitilille. Ammattiylpeä ihminen kehittää itseään ja nauttii saamastaan uudesta tiedosta tai taidosta.

Missä on kiinteistönhoitajien ammattiylpeys? Kuopattiinko se talonmiesten poistumisen mukana.

Ole ylpeä tekemästäsi työstä ja tee se huolella, taidolla ja kuin itselle tekisit.

Ajattele positiivisesti ...

Tänään on kyllä positiivinen ajattelu kaukana. Ei auta vaikka miten koettaa ihania ruusunpunaisia asioita ajatella. Punaista kylläkin on naama ja lisäksi se on turvoksissa. Ihana tämä Suomen kesä homeineen. Minulle paras asuinpaikka taitaisi olla ikuisen lumen ja jään kotimaa.

Entä jos ostaisi punaiset kumisaappaat ... Väriterapiaa tai väritysterapiaa ... Sillä varmaan tämäkin sairaus ihmeparanee. Homeet säikähtävät ihanan värikkäitä kumisaappaita ja kupsahtavat pois.

Kuten huomaatte tänään on paha päivä. Ei mitää asiaa ulos eli ei edes sädesienen saastuttaman kameran ulkoilutusta. Joudutte siis tyytymään vanhoihin valokuviinkin. Ajatus poukkoilee ja katkeilee - kuten tekstistä huomaatte. Kirjoittaminen on tuskaista ja virheitä tulee koko ajan.

Olo on kuin tällä helteen hyydyttämällä kukkasella. Voimat loppu ja pitäisi jaksaa taistella tautia vastaan. Home alkaa olemaan vaan aika ylivoimainen vastustaja. Taisi ottaa ensimmäisen erän voiton mutta onneksi ei sentään tyrmäystä tullut.

Päivän hoito voisi olla valokuvaterapia. Terapia kuin terapia- eikös ne tee ihmeitä ;) Jos alimmaisen kuvan lämpö ja toivo vaikka auttaisi pääsemään pahimman yli. Lisäksi lisään droppia naamaan ...

Unelmoimalla terveeksi ...

Ennen oli paljon unelmia ja haaveita.

Niitä syntyi jatkuvasti uusia.

Nyt on enää yksi unelma, joka sekin on heikoissa kantimissa. Sekin voi rikkoontua äkkiä ja ennalta varoittamatta. Onko terveydestä unelmoiminen liian hauras haave?

Olisikin unelmani edes väreissä tai hieman vahvempi. 

Minun unelmaani romuttaa nykyrakentaminen ja rakennusten huoltamattomuus, omantunnon puute sekä halu kantaa vastuuta toisten terveydestä.

Sillä juuri SINUN päätöksesi voi viedä monen ihmisen TERVEYDEN ja UNELMAT.

Mahdoton tehtävä

Yleensähän ihminen itse tekee tehtävästä kuin tehtävästä mahdottoman, Mutta nyt täytyy myöntää että tämän naisen voittanut tehtävä on löytynyt. Hyvin pahasti allergisoituneena aspergillus-homeelle on vaikea löytää paikkoja jossa voi olla tai saatikka asua. Lisäksi kyseinen home on pistänyt immuunijärjestelmäni täysin sekaisin ja labroissa paukkuu raja-arvot komiasti yli ylärajojen. Tohtorin kehoituksesta tai oikeestaan käskystä ei enää saisi lisäaltistuksia tulla. Näiden homealtistusten myötä sain lisäksi tautikuormaan monikemikaaliyliherkkyys. Se tekeekin oman lisänsä näihin päivittäin hoidettaviin asioihin.

Aloitetaan marmatus asumisesta. Niin monta home/kosteusvaurioasuntoa läpikäyneenä en uskalla edes ajatella omistusasuntoa. Vuokra-asuntomarkkinoilla on kaiken kuntoista asuntoa tarjolla. Milloin puhutaan ominaishajusta ja milloin tuuletuksen puutteesta. Lisäksi kaikki epäpuhtaudet ei edes tuoksu. Monesti ilmastointia ei ole käytetty tai ilmanvaihto on muuten puutteellinen. Kosvausilma voi tulla vaikka rakenteista. Lämmistykuluissa säästettäessä on tukittu kaikki mahdooliset paikat josta tulisi raikasta ilmaa sisälle. Listahan olisi loputon, mutta tässä muutama pääkohta. Lisäksi jos asunto on juuri remontoitu, niin materiaalien käryt on liikaa meikäläisen nokalle.

Jos nyt niin onnellisesti olisi käynyt, että terve mökki olisi asuttavana, niin täytyy jostain se ruokakin ostaa. Monissa kaupoissa voi jo kääntyä ulko-ovella kannoillaan takaisin kohti autoa. Joka sieltä pöllähtää kamala kemikaalikäry tai esim kellarimainen tuoksahdus. Tai itselle on monta kertaa ongelma että kukkivat/haisevat kukat ovat esillä kassojen luona ja sisääntulon läheisyydessä. Onneksi on vielä omalla kylällä yksi kauppa jossa voin käydä oireetta. Kunhan muistan jättää pesuainehyllyköt väliin.

Vaateostokset sekä muu välttämätön käyttötavara onkin helpompi ostaa verkkokaupasta. Niistäkin on jo oppinut valikoimaan paikat, joissa saa mahdollisimman vähän oireiluttavaa kulutustavaraa.

Kun sitä reippaana tyttönä koettaa leikkiä normaalia ihmistä ja käy ns shoppailemassa, voi varustautua muutaman päivän toipumislomaan. Shopppailua ei siis tarvitse tehdä kuin pari tuntia ja taatusti on kunnot olot luvassa. Meillä ei niinä päivinä tehdä kuin mitä on pakko tehdä. Lapset joutuvat tekemään kotitöitä, sillä äiti tiskatessaan saattaa hajottaa astioita(eivät kestä käsissä). Ruoankin olen polttanut tai unohtanut uuniin muutaman kerran. Lukuisista muista oireista puhumattakaan.

Tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomasti. Tämä asia vaikuttaa kaikkeen, kaikkiin ja valintoihin joita teen. Yhtäkään asiaa ei oikeastaan voi tehdä tai päättää otttamatta tätä sairautta huomioon. Olen saanut oikean lottovoiton, joka kulkee taatusti loppuelämäni mukanani.

Home vaikuttaa hermostoon

Kemia-lehti 1/2015 otsikoi jutun yllä olevalla tekstillä. 

Ulkomailla tutkitaan ja kotimaassa(hutkitaan) laitetaan tauti korvien väliin. Olisiko aika suomalaisten tutkijoiden käydä kunnolla asian kimppuun?

Työterveyslaitoksella tutkitaan psykoterapian vaikutusta sisäilmasairaisiin. Ehkä olen vain nainen mutta minun järkeni ei tuota ymmärrä. Pääni on magneettikuvattu ja sieltä ei löytynyt mitään konkreettista vikaa. Psykiatrikin totesi että on tervettä olla huolissaan omasta terveydestä. Lisäksi hän mainitsi, ettei keskusteluavun hakeminen vaikeassa tilanteessa teen ihmisestä psyykkisesti sairasta. Ehkä siis maalaisjärkeni on vielä myös kunnosssa.

Useissa tutkimissa ulkomailla on havaittu että huono sisäilma vaikuttaa aivoihin. Homeet tuottavat toksiineja, jotka vaikuttavat keskushermostoon. Sisäilmasairaat ja homealtistuneet saavat näistä esimerkiksi muistihäiriöitä, lähimuistin menetystä ja aivosumun. Uusissa tutkimuksissa on saatu viitteitä että home voi VAHINGOITTAA aivojen hermosoluja. Lapset, jotka altistuivat sisäilman haitallisille mikrobeille, saivat matalampia tuloksia älykkyysosamäärätesteissä kuin verrokkilapset.

Kroonista väsymysoireyhtymää on myös tutkittu. Toksiineja löytyi melkein jokaiselta tutkimuksessa olleelta. 90% tutkituista oli jossain elämänvaiheessa homealtistunut. Molemmissa sairauksissa on yhteneväisiä oireita. Eli maallikkokin näkee selvän yhteyden.

Käypähoitosuositukset ovat tulossa vuonna 2016. Jos nämä menevät samalla kaavalla kuin TTL:n muukin sisäilmaan liittyvät kuviot, sisäilmasairaat löytyvät varmaan suljetulta osastolta. Tällä hetkellä käsitellään vain homeen aiheuttamia sairauksia eli sähkö- ja kemikaaliyliherkkyys jää vielä ilman oikeaa diagnoosia. Samoin monta muutakin ns ympäristösairautta. Jo olevassa olevalla tautikoodilla eli tilastointidiagnoosinumerolla on ”korvienvälileima”.

Pulkkisen Katjaa (jutun tehnyt toimittaja) lainatakseni:

”Sen sijaan, että yhteiskunnan varoja Suomessa ohjataan psykoterapioiden tutkimiseen, tulisi tutkia sisäilmasta sairastuneilta erilaisia elimistön häiriötilojen merkkiaineita sekä selvittää nykyistä tehokkaammin, millaisia mikrobeja ja kemikaaleja heidän elimistössään ja käyttämissään sisätiloissa on. Vain asianmukaisen diagnoosin pohjalta päästään menestyksekkäästi ratkomaan niin ihmisen kuin rakennuksenkin terveysongelmia. Allekirjoitan täysin Katjan kirjoittaman tekstin. Nyt olisi aika herätä näkemään tosi asiat eikä tehdä huuhaa-tutkimuksia. Itse jatkan edelleen taistelua oman terveyteni puolesta.

http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2015/02/Home_vaikuttaa_hermostoon_Kemia-lehti_4_2_2015.pdf 

Juttu löytyy myös facebookista

https://www.facebook.com/notes/terve-sis%C3%A4ilma-ry-frisk-inomhusluft-rf/home-vaikuttaa-hermostoon/651105768327566?fref=nf