Vaalit tuntuu lähestyvän ...

Oletko huomannut asioiden esille nostamisessa muutosta. Tiettyjä aiheita kuten sisäilma ja vakuutuslääkärit aletaan nostamaan aina esille ennen vaaleja. Missä nämä ongelmat ovat olleen tässä välillä? Ei nämä ongelmat mihinkään ole kadonneet vaan niistä ei ole sopivaa puhua tai saatikka vaatia näihin asioihin muutosta. Poliittinen tahto puuttuu vielä sekä rahan mahti puhuu vahvasti näissä asioissa. Tämä sisäilmakupla näyttäisi puhkeavan aina vaalien alla mutta sitkesästi se pysyy ehjänä vaaleista toisiin.

Uusin keino saada asiat näyttämään paremmilta on #terveettilat2028. Rakennuksia koetetaan saada kuntoon mutta sanktioita ei tunnu vieläkään tulevan. Sairastuneiden asema sen kuin huononee. Saatuahan se on sekin että sairaudet luetaan nyt toiminnallisiin häiriöihin. Lisäksi TTL:n matkasaarnaaja käy lääkäreitä kouluttamassa sekä samalla mainostaa aivojumppaa hoidoksi. Samalla antaen negatiivisen kuvan sairastuneista, sisäilma-aktiiveista, vertaistuesta, tutkijoista, sairaita tukevista lääkäreistä sekä potilasjärjestöistä. Nyt tämä sama linja on kotiutunut THL:n kansalliseen sisäilma ja terveys ohjelmaan. Tämä ohjelmahan on vasta luonnosvaiheessa mutta harvoin näihin muutoksia tulee. 

Kukaan ei kuitenkaan ole vielä puhunut tukiverkoista ja siitä kuinka sisäilmasta sairastuneet tippuvat näistä ammottavista tukiverkon reiistä läpi. Vakuutuslääkärit on mainittu mutta sanat joita sen yhteydessä on käytetty viittaavat siihen ettei muutosta ole luvassa.

Miksi puhutaan vain että sisäilma aiheutaa vain vähän nuhaa ja oireet häviää. Mutta kun altistus tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi pitkään niin ne oireet eivät enää häviä. Puhutaan kyllä pelosta ja huolesta. Enemmän itse pelkään sitä että ihmiset tietämättömyyttään sairastuttavast itsensä lopullisesti. Tällä yhteiskunnalla ei ole siihen varaa mutta vaalipuheisiin asti tämä ei koskaan pääse.

Kaiken tämän takana on vain  yksi asia - RAHA. Ihmisen terveys ja oikeus edes kohtuulliseen elämään sairauden kanssa on arvoton. Yhteiskunnan arvot ovat liian kovat tällä hetkellä jotta näihin asioihin saataisiin muutos. Ihmiset ajetaan loppuun yksi kerrallaan. Valitettavasti tämä keino ei auta näihin asioiden hautaamisessa. Lisää vakavasti sairastuneita tulee koko ajan lisää ja rekennusten kunto huononee. Meitä on kohta liikaa ja on PAKKO kuulla meidän ÄÄNEMMEKIN.

Vakuutusyhtiö se osaa ihmisen parantaa

Kirje jota on odotettu.

Kirje jota odotettiin kauan ohjelmistopäivitysten takia.

Kirje, joka oisi voinut jäädä tulematta.

Kirje. jossa olisi voinut olla edes asiat oikein.

Kirje, jossa olisi voitu katsoa totuutta silmiin.

Kirje jossa todettiin ihan terveeksi tämä nainen vaikka happi loppuu kun nokkansa pistää ulos homeiseen ulkoilmaan.

Kirje, jossa olisi voitu todeta homesairaudetkin oikeiksi taudeiksi.

Mutta allergiat ja astmat on vain ominaisuuksia joiden kanssa täytyy elää.

Ne on täysin lääkkeillä hoidettavia.

Eivät alenna millään työkykyä vaikka ovat vaikeasti hoidettavia ja ennakoitavia.

Sairaudet jotka rajoittavat jo perusarjen pyöritystä.

Kiitos tästä

Atooppinen ekseema

vaikeasti hallittava allerginen astma

allerginen kaikelle mahdolliselle  esim ulkohomeille(vaikeasti)

ABPA

MCS eli monikemikaaliyliherkkyys

ympäristöyliherkkä(tätä nimikettä en pidä oikeana ja on vain oireille koodi)

fibromyalgia

Lääkitystä ei paljoa voi nostaa sillä kroppa ei kestä ja silti eikus kokeilemaan työelämää.

Joko olisi aika niinkuin aikuisten oikeesti saada meille homeesta/sisäilmasta sairastuneille samat oikeudet kuin muille.

Joko olisi aika tunnustaa meidät oikeiksi sairastaviksi ihmiksi. 

Syytön olen siihen että edellinen lääkärini ei osannut hoitaa ABPA:a. No eipä tällä lääkärikoulutuksela osaa yksikään tuleva keuhkolääkäri.

Vaikka olenkin KUONOKOPPAA käyttävä räksyttävä akka niin minullakin on tunteet, oikeudet ja minun pitäisi olla tasavertainen toisten ihmisten kanssa. Miksi minulla ei ole oikeutta edes siedettävään elämään. Kai se on elämää kun loppuiän syö kortisonia ja kärsii lääkkeen aiheuttamista oireista.

Saako sisäilmasta puhua

Vaikka media kirjoittaa homekouluista ja homeoikeudenkäynneistä, ei minusta siltikään ole sallitumpaa puhua omista henkilökohtaisista kokemuksista asioiden oikeilla nimillä. Jos sairastut flunssaan saa taatusti "paranepian-viestejä mutta jos kirjoitat homealtistuksen sairastuttaneen flunssaan ... Jos päivität kuvan villasukista kaikki tykkäävät ja kuolaavat, mutta jos päivität uutta tutkimustietoa tai uutisen uudesta homekoulusta, laskeutuu syvä hiljaisuus. Silloin voisi kuulla nuppineulankin tippumisen lattialle. Onko tämä hiljaisuus asioiden hyväksymistä sellaisena kun se on? Vai onko tämä hiljaisuus sitä ettei osata reagoida näihin asioihin. Vai sitä että leimaudutaan "sisäilmahulluksi". Minä koen olevani juuri tämä "sisäilmahullu"joka puhuu asioista asioiden oikeilla nimillä.

Kysyin eräässä ryhmässä kuinka ihmiset kokevat ystävien ja kavereiden suhtautuvan sisäilmaan liittyviin postauksiin. Yli 70 % sanoi seinän hiljenevän. Kuvitelkaa kuinka paljon ihmisiä ei halua leimautua, ottaa kantaa tai saatikka antaa tukea. Tietäen Suomen julkisten rakennusten kunnon ja kuinka paljon ihmisä altistuu päivittäin sisäilmaongelmille muodossa tai toisessa ... Miksi näihin tyydytään ja ollan HILJAA ...

Puhutaan median sisäilmauutisoinnista. Silti monesti nämä uutiset ovat siloiteltua. Totuutta ei tuoda karussa julmuudessaan suuren yleisön tietoon. 

Vastuuttomuus joka vallitsee kuntasektorilla sekä vuokranantajien keskuudessa on pahinta mitä tässä tilanteesas voi tehdä. Kukaan ei ota vastuuta kiinteistönsä kunnosta vaan säästetään ja siirretään pakollisiakin korjauksia. Maalaisjärjellä ajateltuna hyvin pidetty omaisuus on arvokkaampaa kuin heitteille jätetty. Olenko yksin tämän ajatuksen kanssa? Onko rahakkaampaa "homehduttaa" kiinteistöt ???

Toivottavasti tämä sai sinut ajattelemaan sitä sinun tukesi on tärkeää sairastuneelle. Se ei vie paljoa aikaa jos vaikka laittelet tukisydämen postauksen alle.

#paperipussipelastaakunsisäilmaahistaa

Terve sisäilma ry :n eräs jäsen sai loistavan idean. Linkin takana on hänen blogikirjoituksensa idean synnystä sekä lisää pussipäitä kuvina.

Miksi sisäilmasta sairastuneiden hoidossa ei päästä tälle vuosituhannelle?

Miksi hoidoksi tarjotaan terapiaa, pussiin hengittämistä tai positiivista ajattelua? Nämä hoidot eivät sisäilmasta saatuja oireita ja tauteja paranna tai saatikka helpota oloa. Ehkä niistä saa jotain irti huumorin kautta. Liian paljon vakavasti sisäilmasta sairastuneita jää hoitamatta tämän puoskaroinnin ja potilaan oireien vähättelyn takia. Koulutustilaisuuksissa nauretaan potilaille suureen ääneen ja yhdessä, kun ovat luulosairaita, mieleltään järkkyneitä tai turvattomuuden tunnetta tuntevia.  Jopa diagnoosin saaneita joutuu jatkuvan psykologisoinnin kohteeksi. Jokainen lääkäri pysyköön lestissään eli keuhkotohtorin ei kannata psykologin pallille kavuta. Vakavasti sairaalta vaaditaan liikaa jos hän joutuu vielä osaava lääkäriä etsimään tällaisen kohtelun takia. Minulla oli takana kahden Suomen huippulääkärin diagnoosi ja silti ENTINEN keuhkolääkärini psykologisoi minut oireeni. Hän oli kai voimaton tautini kanssa ja piti helppo ratkaisu keksiä. Nyt onneksi olen osaavissa käsissä ja lääkitys kohillaan. Enää minua ei vähätellä tai saatikka leimata hulluksi. 

Miksi Työterveyslaitos kouluttaa edellee lääkäreitä näitä puoskaroinnin menetelmiä käyttämään meihin sisäilmasta sairastuneisiin.. Olemmeko samassa tilanteessa kuin aikoinaan vatsahaavan kanssa. Nupistahan sekin vika johtui, mutta kuinkas sitten kävikään ... 

Ollaako TTL:lla varauduttu siihen että vaikeasti sisäilmasta sairastuneien ihmisten määärä kasvaa. Jatkuvasti tulee vertaistukiryhmissä vastaan ihmisiä jotka ovat saaneet diagnoosin tai heillä epäillään ABPA:a. Tauti jonka pitäisi olla HARVINAINEN, on nostamassa päätään tilastoissa. Kuinka paljon sairastuneita on vielä diagnosoimatta, kun lääkärit eivät osaa tätä tautia tunnistaa??? Tämä ei nimittäin parane pussiin hengittämällä tai saatikka ruusunpunaisilla ajatuksilla. Tiukasti saa syödä kortisonia ja astmalääkkeitä

OLISIKO JO AIKA TEHDÄ JOTAIN JA SAADA LÄÄKÄREIDEN OSAAMINEN, TAUDIN TUNNISTUS JA HOITO ASIANMUKAISELLE TASOLLLE. MEILLÄ SAIRASTUNEILLA ON OIKEUS MYÖS OIKEUDENMUKAISEEN, OIKEANLAISEEN SEKÄ IHMISARVOISEEN HOITOON.

Anna meille tukiäänesi ja ota itsestäsi kuva paperipussi päässä. Pussi päässä ei ahista eikä kiristä. Julkaise kuva tagilla tai vaihda jopa profiilikuvaksesi. 

#paperipussipelastaakunsisäilmaahistaa

Kun ystävyys punnitaan

Ystävyys on puntarissa, kun ...

... puhut asioista oikeilla nimillä.

... puhut elämästäsi julkisuudessa.

... kun elämä potkii päähän.

... kun menetät terveytesi homeelle.

... kun laitat omaisuutesi kaatopaikalle homeen takia.

... kun joudut arvotamaan elämäsi uudestaan.

... kun postauksesi sosiaalisessa mediassa on ongelmapainotteisia.

Kun sinut suljetaan normaalista elämästä yhteiskunnan, sairauden ja lähipiirin toimesta, alkaa ahistamaan aika pahasti. Hiljaisuus lähipiirissä on pahempaa kuin suoraan asioista puhuminen. 

Hometautihan on nykyajan rutto, joka voi jopa tarttua sosiaalisen median kautta. Sinun silmäsihän voivat vaikka avautua ongelman laajuuteen tai siihen kuinka asioita lakaistaan maton alle. Olen sairastunut jo liian vaikeasti ja toivon ettei sinun tarvitse tähän sairastua. Toivon ettei lasteni enää tarvitse tätä taistelua käydä. Puhun siis edelleen julkisuudessa aina kun mahdollista. Puhun sosiaalisessa mediassa sekä kylillä että toreilla asian niin vaatiessa ja informaatiota levittäen. Minä en enää pysty normaaliin työhön joten olkoon tämä minun työni, josta saan tyydytystä ja mielihyvää. 

Kaikesta huolimatta Oikein Ihanaa Ystävänpäivää juuri Sinulle

Oikeus onneen ja rakkauteen

Onko hometautisella oikeus olla onnellinen?

Onko lupa rakastua?

Entä sosiaaliseen elämään tai ystäviin?

Miksi ihminen joka sairastuu yleensä muiden välinpitämättömyyden takia on eri asemassa kuin vielä terve homeesta sairastumaton. Miksi meidän täytyisi olla hiljaa ja sairastaa kiltisti neljän seinän sisällä. Miksi meidän täytyy tyytyä tähän ja olla yhteiskunnan hylkäämä ja eristämä.

Missä on se kuuluisa ymmärrys, empatia tai auttamisenhalu? Miksi ihmiset ympäriltä kaikkoaa kun puhut asioista ääneen ja oikeilla nimillä. Eikä kaikkia "kissoja" saakaan nostaa pöydälle?

Paljon kysymyksiä vailla vastausta. Kenen olisi aika katsoa peiliin? Kuka on valmis luopumaan esim hajusteista, jotta voisi viettää sairastuneen kanssa aikaa? Ajan antaminen on ilmaista mutta se auttaa sairastunutta jaksamaan.

Onko sairastuneella oikeus vielä rakastua? Onko hänet tuomittu loppuiäksi yksin elämään. Yhteiselo sairastuneen kanssa ei onnistu ilman luopumista. Mistä olisit valmis luopumaan ihastumisen tai rakkauden takia? 

Sairaus muuttaa ihmistä ulkoisesti ja sisäisesti. Kortisoni tekee pienestä ja sirosta naisesta turvonneen. Enää ei ole killti kaikkeen tyytyvä vaan omista oikeuksista taisteleva. Kumpi on vaikeampi hyväksyä taistelutahto vai luopuminen ? 

"Maski on tehokas mieskarkoitin". Voinko vaatia toista luopumaan asioista joista itse tulen sairaaksi? Onko helpompaa olla loppuelämä yksin, kiikkustuolissa istuen ja sukkaa neuloen.

Kuva: Kauneus & Terveys nro 2/2016

Tyytyminen korvikkeisiin loppu iäksi vai ...

Oikean kirjan lukeminen. Ääni joka pääsee kirjan lehtiä kääntäessä. Niskat jumissa lukien viltin alla. Suklaalevyä samalla tuhoten. Sitä samaa tunnetta ei tule e-kirjaa lukiessa vaikka miten olisi viltti ja suklaatakin. Suklaa ei ole enää sitä Fazerin sinistä vaan ainutta sopivaa tummaa suklaata. Tämä tumma suklaa on aika loistava korvike, mutta e-kirja ei korvaa oikeaa kirjaa. Ehkä tämä on vielä vaikeampaa kun on entinen kirjastoautotäti ja kirjojen suurkuluttaja.

Korvapuusti tuoksuineen ja leipomisineen. Gluteenitonta taikinaa ei tehdä samalla tavalla ja hiivakin että kaneli on nykyisin kielletty. Vaikka aika hyvää saan nykyisin leivottua niin ei se perinteistä korvapuustia voita.

Käsityöt - hirveä tuska ja stressi sopivien lankojen etsimisessä. Sopivan ostopaikan löytäminen ja sittenkään ei kaikki langat sovi. Kunnon villalangan neulomisen ikävä pellavaa nyt unohtamatta. 

Kaikkeen tietysti tottuu ja oppii, mutta kun joskun on päässyt hyvän makuun ja tietää miltä joku oikeasti tuntuu tai tuoksuu. Yksi mitä kaipaan kovasti on savustettu kala. Kalaa ei ole voinut sisuksiin laittaa yli 15 vuoteen vai jopa 20. Muistan edelleen miltä kummin savustama savulahna maistui mummolassa. Kaikkea ei enää osaa kaivata, mutta onko tästä kaikesta luovuttava vain siksi että home on sairastuttanut pahasti. Katkeruus taitaa taas nostaa päätään ja luopumisentuska. Luopuminen on syvältä ja en enää halua luopua mistään. Liiasta on jo luovuttu pakon edessä. Onko enää paluuta entiseen ... 

Eriarvoinen Suomi

Hyvinvointivaltiossa pitäisi olla tasa-arvoiset ja yhtenäiset palvelut, käytännöt ja kohtelut sairaiden ihmisten kohtelussa heidän hakiessa apua, tukea ja tukija. Tietysti olen iloinen heidän puolesta jotka löytävät oikean lääkärin ja saavat tarvitsemansa avun. Mutta meitä, jotka jäävät ilman apua, on paljon.

Valitettavasti sillä on merkitystä, että kenelle PÄÄSET lääkäriin tai mistä haet tukea ja tukia.

Itse onneksi olen saanut henkistä tukea, sillä sitä tämän sairauden kanssa tarvitsee. Huonompi onni on ollut lääkärien, vakuutusyhtiöiden ja kelan kanssa. En ole heidän mielestä oikeasti sairas ja tautini on lievää että lääkkeillä hoidettavissa.

MISSÄ MÄTTÄÄ?

MIKSI HOMESAIRAITA EI HALUTA PARANTAA?

ONKO EDULLISEMPAA LAITTAA MEIDÄT MIELENVIKAISIKSI KUIN FYYSISESTI SAIRAIKSI?

Olisiko aika herätä todellisuuteen? Olisiko aika päästä tästä systeemistä eroon missä toinen lääkäri kumoaa toisen lääkärin lausunnon näkemättä potilasta? Onko aika alkaa miettiä asiota terveyden kannalta eikä rahan? 

Sinä joka päätät näistä asioista. Toivottavasti nukut yösi hyvin. Sillä sinun päätöksesi ja arvovalintasi vaikuttavat monen elämään. Kuinka monen täytyy vielä vakavasti masentua ennenkuin meidät otetaan OIKEASTI SAIRAINA. 

 

Kenellä on vastuu ...

Kuka kantaa vastuun taloudellisesti, kun ihminen sairastuu sisäilman myrkyistä ja homeista?

Entä kuka kantaa sairaanhoidollisen vastuu?

Tai kuka kantaa vastuun siitä ettei ihmiset sairastu lisää ja peruuntumattomasti?

Ihmiset ajetaan henkisesti niin tiukille, ettei enää jaksa arkisista askareistakaan selvitä.

Älä sairastu sisäilmasta Suomessa. Kukaan ei auta sinua siinä sillä se maksaa paljon RAHAA. Kansantalous ei kestä näin massiivista homeongelmaa eikä homeesta sairastuneita.

Ainut tuki ja turva tulee ystäviltä ja vertaistuesta.

Väsynyt, väsyneempi ja loppuunpalanut

Väsynyt jatkuvaan sairastamiseen, lääkkeiden syömiseen, jatkuvaan luopumiseen, eristäytymiseen, kipuiluun, asioiden hitaaseen etenemiseen, jatkuvaan taisteluun asioiden puolesta, terveen asunnon etsimiseen jne.

Muutaman kerran loppuun palaminen ollut lähellä tai jopa kärykin käynyt. Niistä oppia otettu sen verran että tunnistan itsestäni loppuunpalamisen "oireet". kun taakka alkaa käymään liian painavaksi, on pakko laittaa asioita "jäähylle". Arjen on siitä huolimatta toimittava ja asiat hoidettava, mutta miten laittaa ne tärkeysjärjestykseen... 

Tällä hetkille kovimmin ottaa yhteiskunnasta eristäyminen. Ei vaan pysty käymään ihmisten ilmoilla oireilematta. Sosiaaliselle ihmiselle se on tosi kova paikka. Lomalla tuli kokeiltua muutaman tunnin ajan kaupungilla oleilua. Maskin kanssa aiheutin tietysti huomiota. Kahvittelun ajan olin vain ilman maskia ja kamalat oireet päällä. Taitaa tämä kemikaaliyliherkkyys iskeä taas oikein kunnolla.

Talveksi ostin vaatteita tyttären avustuksella eli hän kävi minun puolesta ostoksilla. Uudet farkut kuitenkin on sittenkin miulle sopimattomat. Pesuista ja saunotuksista huolimatta ne haisee .... 

Kipu, särky ja muut oireilut on niin jokapäiväistä jotta niihin on tottunut. Mutta kyllä se syö silti naista. Välillä on päiviä jolloin jo ruuan teko on yhtä tuskaa. Saatikka että kävelisit postilaatikolle tai kaupassa käynnistä puhumattakaan. 

Terveen asunnon etsiminen onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Yhtään turhaa muuttoa en halua tehdä enää. Seuraavan täytyy olla TERVE tai todella vähän oireiluttava tai pienellä laitolla meille sopia. Yhtään vähänkään epävarmaa asuntoa en ole käynyt enää katsomassa.  Ehkä se jossain on se MEIDÄN koti ....

Ei auta muuta kuin toivoa että se aurinko paistaa risukasaan. Päivä kerrallaan taistellen omien oikeuksien puolesta, joita väillä ei tunnu olevan ollenkaan.

Homemuistelot

Tuon otsikonhan voi käsittää monella tapaa. Voisi muistella vaikka kotiin liittyviä muistoja tai sitten homeeseen liittyviä. Että varmaan ylläty jos valitsen noista jälkimmäisen. Tätä aihetta olen jo pyöritellyt mielessäni monta kertaa, mutta saamattomuuttani en ole sitä saanut tekstiksi asti.

Ennen kouluikää olen varmaan jo saanut aimo annoksen mikrobi.ilmaa hengitellä. Sillä näin aikuisena miettii että miten sellaisissa asunnoissa edes annettiin asua. Ensimmäinen kunnolla rakennettu koti oli noin 8-vuotiaana(jos oikein muistan). Isäni rakensi omakotitalon ns hartipankilla ja veljesvoimin. Joku kiva pyromaani kerkesi sen polttamaankin ennenkuin pääsimme sinne muuttamaan. Muistan edelleen ne loimut jotka näkyi taivaanrannassa. Vaikka tämä oli rakennettu 80-luvulla klinkkereineen päivineen, oli se silloin terve ja luksuskoti verrattuna aikaisempiin. Tätä ihanuutta kesti kuudennelle luokalle asti jolloin sitten vanhempien eron myötä tämä myytiin. Sen jälkeen ainakin pari kotia oli hyvin tujulla sisäilmalla varustettu. Sitä silloin en kylläkään tiennyt. Oireilemaan aloin vasta noin täysi-ikäisenä. Silloin asuimme pienellä paikkakunnalla ja s-marketin yläkerrassa, jossa oli useempi vuokra-asunto. Näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi pitänyt kiertää kaukaa.

Sen jälkeen kun itse pääsin ns asuntoja etsimään ja en vielä tiennyt tästä nykyisestä taudista mitään tai saatikka homeen vaaroista. Muutama kohde olisi voinut jäädä kokematta sisäilman tai sitten asuinympäristön takia. Terveyden kannalta pahin paikka oli omakotitalo joka oli rakennettu 50-luvulla ja laajennettu 80-luvun taitteessa. Sitähän en tiedä vielä tänäkään päivänä mille kaikelle siellä altistuin, mutta ilmeisesti ABPA on jo silloin puhjennut. Allergiat kyllä paheni siellä asuessa huimalla tahdilla sekä astma-diagnoosikin tuli saatua. Lapset oli allergisia vaikka mille ja astmaakin pukkasi. Tämän kyseisen asunnon kun silloin olisin osannut välttää. Vaihtoehtona oli toinenkin mutta päädyimme tähän paikkaan. Tästä paikasta päästyäni alkoi itselläni toipuminen. Astma hetkellisesti ihmeparani. Hajuaistin toivuttua tajusin että omaisuus on edelleen saastunutta monista pesuista yms keinoista huolimatta. Ensimmäisen kerran jouduin laittamaan hyvin paljon omaisuutta kaatopaikalle.

Tämän jälkeen oli vielä pari muuttoa kunnes pääsimme tutustumaan sädesienimaailmaan. Ja uusi keikka kaatopaikalle. Tätä yhteiseloa sädesienen kanssa kesti pari vuotta. Olemme nyt siis päässeet tähän nykyisiin kotiin. Ei se tuuri edelleenkään kääntynyt parempaan. Joku oireiluttaa tässäkin asumuksessa. Mutta löytyykö enää koskaa minulle asuntoa jossa en oireile ??? Pieni epätoivo alkaa jo hiipiä.

Toinen asia mikä voisi vaikuttaa sisäilmallaan terveyteen on koulumaailma. Koulujen osalta uskon että on ollut aika hyvä tuuri. Ne olivat silloin vielä hyvässä kunnossa. Yksi koulu kylläkin on nykyisin muussa käytössä. Kyseisen rakennuksen sisäilmasta ei ole tietoa mutta ilmeisesti se olisi ollut myös liian pieni silloisille oppilasmäärille. Viereen on siksi rakennettu koulu/päiväkoti yhdistelmä. Yläasteesta en ole niin varma ja onhan sitä rempattukin ihan reippaasti. Aikuisena kylläkin tuli lisää otettua "tervettä" sisäilmaa kun opiskelin merkonomiksi aikuiskoulutuksena sekä lisäkoulutusta/päivitystä ammattiin hakiessa ammattikorkeakoulusta.

Työpaikoissakin on ollut huonon sisäilman kohteita joten toksiineja on saatu sieltä ja täältä. Jos tätä summaan yhteeni niin en enää ihmettele yhtään että tämä tauti on taakkana. Mietin vain että nykylapset altistuvat vielä enempi kun nykymateriaalit alkavat erittään VOC:eja sisäilmaan päästyään kosteuden kanssa tekemisiin. Päähän tässä halkeaa jo miettiessä. Missä on oikeasti se päättäjien vastuu ihmisten terveydestä. Vai onko se sitä että kun ei omalle kohdalle osu niin olkoon ... Välipitämättömyys on niin syvältä. Tässäkän asiassa auttaa vain se omakohtainen kokemus, jotta silmät aukeaa. HERÄTKÄÄ JO - Suomi kahlaa jo homeessa !!!

naamakirjassa myös

Eli blogi löytyy myös naamakirjasta nimellä KIPAKKA KIPINÖI

Mielenterveystoimistosta terveisiä

Luit oikein, mutta voit vielä kerra hieraista silmiäsi ja lukea uudestaan. Terveisiä lähettelen mielenterveyshoitajan penkistä. Kylähulluakkakin tarttee välillä sitä nuppia tyhjentää. Vaikka olenkin erittäin ylpeä tästä kylähulluudestani. Suuren suun omaava ja epäkohtiin puuttuva saa helposti tällaisen tittelin,

Psykiatrin penkissäkin on tullut istuttua ja hän totesi että mitähän minä siellä teen. Ihan terve nainen - henkisesti. Kirjoitti lausuntoonkin että ihmistä ei pidä sairaaksi lukea jos hakee vaikeassa tilanteessa keskusteluapua.

Miksipä minä sitten siellä käy nuppiani tyhjentämässä?

Voin kertoe että homehelvetti ei ole kovin kevyt asia henkisesti. Saatikko joutua homehelvetistä toiseen ja saada vielä elinikäisen hometaudin. Ihminen joka kuuntelee ja ottaa sinut juttusi tosissaan on tarpeen tässä tilanteessa. Sitä hulluksi leimaamista ja luulosairaaksi haukkumista kyllä saa ihan pyytämättäkin. Olo on siis tänään vähän kevyempi. Taakka ei ole yhtään sen pienempi.

Siellä olen löytynyt omia vahvuuksiani. Eli tänäänkin sain lisäkannustusta jatkamaan tätä myyräntyötäni sisäilmaongelmien parissa. Saan siis luvan jatkaa tätä posmotusta. Ehkä joskus vielä kirjoitan sen kirjankin näistä elämän vastoinkäymistä.

Aloitetaan kirjan nimen keksimisellä haaveilu ... Homehelvetistä toiseen, Monessa liemessä keitetty, Hullu akka aivosumussa ;) Ehkä tätä pitää vielä miettiä ;)

Missä on ammattiylpeys

Mitä on ammattiylpeys? Olisiko se sitä että voit olla ylpeä tekemästäsi työstä. Työstään ja ammatistaan ylpeä ei tee asioin noin tai melkein. Ammattiylpeä ei salli kiertoteitä, jousta laadusta tai suosi vilunkipeliä. Ammattiylpeä ihminen nauttii työstää ja tämä näkyy myös työn jäljessä. Ammattiylpeä ihminen nauttii saamastaan palautteesta enempi kuin tilin tipahtamisesta pankkitilille. Ammattiylpeä ihminen kehittää itseään ja nauttii saamastaan uudesta tiedosta tai taidosta.

Missä on kiinteistönhoitajien ammattiylpeys? Kuopattiinko se talonmiesten poistumisen mukana.

Ole ylpeä tekemästäsi työstä ja tee se huolella, taidolla ja kuin itselle tekisit.

Kenellä on vastuu vuokra-asunnon terveellisyydestä?

Kenellä on vastuu kunnossapidosta? 

Linkistä löytyy kattava teksti aiheesta, joten en käynyt sitä uudestaan kirjoittamaan.

Kun vuokra-asunnossa on todettu haitta terveystarkastajan toimesta, niin kuka valvoo että korjaukset hoidetaan asianmukaisesti ennenkuin asuntoa uudestaan vuokrataan ??? Tuntuu että vuokramarkkinoilla on viidakonsäännöt voimassa.

Entä kenellä on vastuu, kun vuokralainen sairastuu? Oma kokemus on että pidä kipeenäsi. Homesairastunut on monta kertaa niin väsynyt, voimaton ja sairas, jotta ei edes jaksa pitää omista oikeuksistaan kiinni. Tässä tilanteessa tarvittaisii yhteiskunnan apua/tukea. Tukihenkilö tai "virasto" josta saa asianmukaista ja informoivaa että käytännönapua.

Pahoittelen että tekstini ovat nykyisin ajatuskatkoisia ja tynkiä. Huono sisäilma vaikuttaa tällä hetkellä aivotoimintaan sekä jaksamiseen.

Ajattele positiivisesti ...

Tänään on kyllä positiivinen ajattelu kaukana. Ei auta vaikka miten koettaa ihania ruusunpunaisia asioita ajatella. Punaista kylläkin on naama ja lisäksi se on turvoksissa. Ihana tämä Suomen kesä homeineen. Minulle paras asuinpaikka taitaisi olla ikuisen lumen ja jään kotimaa.

Entä jos ostaisi punaiset kumisaappaat ... Väriterapiaa tai väritysterapiaa ... Sillä varmaan tämäkin sairaus ihmeparanee. Homeet säikähtävät ihanan värikkäitä kumisaappaita ja kupsahtavat pois.

Kuten huomaatte tänään on paha päivä. Ei mitää asiaa ulos eli ei edes sädesienen saastuttaman kameran ulkoilutusta. Joudutte siis tyytymään vanhoihin valokuviinkin. Ajatus poukkoilee ja katkeilee - kuten tekstistä huomaatte. Kirjoittaminen on tuskaista ja virheitä tulee koko ajan.

Olo on kuin tällä helteen hyydyttämällä kukkasella. Voimat loppu ja pitäisi jaksaa taistella tautia vastaan. Home alkaa olemaan vaan aika ylivoimainen vastustaja. Taisi ottaa ensimmäisen erän voiton mutta onneksi ei sentään tyrmäystä tullut.

Päivän hoito voisi olla valokuvaterapia. Terapia kuin terapia- eikös ne tee ihmeitä ;) Jos alimmaisen kuvan lämpö ja toivo vaikka auttaisi pääsemään pahimman yli. Lisäksi lisään droppia naamaan ...

Unelmoimalla terveeksi ...

Ennen oli paljon unelmia ja haaveita.

Niitä syntyi jatkuvasti uusia.

Nyt on enää yksi unelma, joka sekin on heikoissa kantimissa. Sekin voi rikkoontua äkkiä ja ennalta varoittamatta. Onko terveydestä unelmoiminen liian hauras haave?

Olisikin unelmani edes väreissä tai hieman vahvempi. 

Minun unelmaani romuttaa nykyrakentaminen ja rakennusten huoltamattomuus, omantunnon puute sekä halu kantaa vastuuta toisten terveydestä.

Sillä juuri SINUN päätöksesi voi viedä monen ihmisen TERVEYDEN ja UNELMAT.

Sairas sairastuu sairaammin

Sairaassa rakennuksessa sairastuu tervekin. Aikaisemmin jo altistunut sairastuu pahemmin ja oireilee nopeammin. Entä sitten ABPA-sairas jonka täytyisi välttää sairaita paikkoja. Lääkitys sotkee oireiden tulkintaa. Sitä laittaa vielä osan oireista entisen altistumisen pikkiin. Nyt kun lääkitys on nostettu tappiin(mitä ilman lekuria uskaltaa) niin pakko uskoa että asunto on sairas.  Tämä sairas ei voi sairastua enää lisää.

Mistä kummasta se TARPEEKSI terve asunto sitten löytyy??? Olisin todella viisas ja kaukonäköisen sekä erittäin onnekas jos tuohon osaisin vastata tai saatikka olisin löytänyt sen asunnon.

Vaatimuksia ei ole kuin yksi. Rakennuksen täytyy olla TERVE. Ihan sama onko maalit viimeisimmän maalikartan mukaan tai keittiössä kivitasot. Miksi tämän yhden toiveen täyttyminen on niin vaikeaa???


Onko Suomalainen rakentaminen kokenut tasonlaskun?

Onko aika rahaa ja kiireellä pitää rakennetaan?

Eikö kenelläkään ole halua pitää rakentamisen mainetta yllä?

Missä on ammattiylpeys?

Pitääkö kaikkea vahtia jotta saadaan priimaa sekundan sijaan?


Liian suuria kysymyksiä. Ilmeisesti on kansantaloudellisesti varaa rakentaa huonoa ja sairastuttaa lisää ihmisiä. Maksaa lisäksi heille sairaspäivärahaa, kouluttaa uudestaan, kuntouttaa ja jopa maksaa eläkettä.

Ehkä minun naisen aivoni ovat liian yksinkertaiset ymmärtämään tätä. Sitä tervettä asuntoa odotellessa ...

ps. anteeksi kirjoitusvirheet ja ajatuskatkot

Mahdoton tehtävä

Yleensähän ihminen itse tekee tehtävästä kuin tehtävästä mahdottoman, Mutta nyt täytyy myöntää että tämän naisen voittanut tehtävä on löytynyt. Hyvin pahasti allergisoituneena aspergillus-homeelle on vaikea löytää paikkoja jossa voi olla tai saatikka asua. Lisäksi kyseinen home on pistänyt immuunijärjestelmäni täysin sekaisin ja labroissa paukkuu raja-arvot komiasti yli ylärajojen. Tohtorin kehoituksesta tai oikeestaan käskystä ei enää saisi lisäaltistuksia tulla. Näiden homealtistusten myötä sain lisäksi tautikuormaan monikemikaaliyliherkkyys. Se tekeekin oman lisänsä näihin päivittäin hoidettaviin asioihin.

Aloitetaan marmatus asumisesta. Niin monta home/kosteusvaurioasuntoa läpikäyneenä en uskalla edes ajatella omistusasuntoa. Vuokra-asuntomarkkinoilla on kaiken kuntoista asuntoa tarjolla. Milloin puhutaan ominaishajusta ja milloin tuuletuksen puutteesta. Lisäksi kaikki epäpuhtaudet ei edes tuoksu. Monesti ilmastointia ei ole käytetty tai ilmanvaihto on muuten puutteellinen. Kosvausilma voi tulla vaikka rakenteista. Lämmistykuluissa säästettäessä on tukittu kaikki mahdooliset paikat josta tulisi raikasta ilmaa sisälle. Listahan olisi loputon, mutta tässä muutama pääkohta. Lisäksi jos asunto on juuri remontoitu, niin materiaalien käryt on liikaa meikäläisen nokalle.

Jos nyt niin onnellisesti olisi käynyt, että terve mökki olisi asuttavana, niin täytyy jostain se ruokakin ostaa. Monissa kaupoissa voi jo kääntyä ulko-ovella kannoillaan takaisin kohti autoa. Joka sieltä pöllähtää kamala kemikaalikäry tai esim kellarimainen tuoksahdus. Tai itselle on monta kertaa ongelma että kukkivat/haisevat kukat ovat esillä kassojen luona ja sisääntulon läheisyydessä. Onneksi on vielä omalla kylällä yksi kauppa jossa voin käydä oireetta. Kunhan muistan jättää pesuainehyllyköt väliin.

Vaateostokset sekä muu välttämätön käyttötavara onkin helpompi ostaa verkkokaupasta. Niistäkin on jo oppinut valikoimaan paikat, joissa saa mahdollisimman vähän oireiluttavaa kulutustavaraa.

Kun sitä reippaana tyttönä koettaa leikkiä normaalia ihmistä ja käy ns shoppailemassa, voi varustautua muutaman päivän toipumislomaan. Shopppailua ei siis tarvitse tehdä kuin pari tuntia ja taatusti on kunnot olot luvassa. Meillä ei niinä päivinä tehdä kuin mitä on pakko tehdä. Lapset joutuvat tekemään kotitöitä, sillä äiti tiskatessaan saattaa hajottaa astioita(eivät kestä käsissä). Ruoankin olen polttanut tai unohtanut uuniin muutaman kerran. Lukuisista muista oireista puhumattakaan.

Tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomasti. Tämä asia vaikuttaa kaikkeen, kaikkiin ja valintoihin joita teen. Yhtäkään asiaa ei oikeastaan voi tehdä tai päättää otttamatta tätä sairautta huomioon. Olen saanut oikean lottovoiton, joka kulkee taatusti loppuelämäni mukanani.

Kaiken takana on RAHA ???

HOMELAKI … pelkkä sanakin puistattaa. Tätä homelaki ajatusta käsiteltiin työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön uudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Tämä olisi helpottanut taloudellisesti 6kk:n ajan homeen takia työpaikan jättänyttä. Aikaa etsiä terveellä sisäilmalla varustettu työpaikka. Työpaikan, jossa ei oireile ja eikä tule sairaaksi.

Miksi meitä homealtistuneita ja kemikaaliyliherkkiä ei oteta oikeasti sairaina ihmisinä ja normaalissa terveydenhuoltolaissa/säädöksissä tai tautiluokituksessa huomioon. Meidät koetetaan tunkea jonnekin erilliseen lakiin ja korvamerkitä. Onhan se tietty hyvä, että yritetään saada edes jonkinlaista sosiaaliturvaa täysin sosiaaliturvattomille ihmisille. RAHAHAN se varmaan ratkaisi tämänkin lain kohtalon. Asiasta ei päästy yksimielisyyteen. Olisimmehan me sairastuneet heti olleet lisää vaatimassa oikeuksia/etuuksia, joten ei kannata antaa sitä vähäänkään tukea meille.

Siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on kyllä meidät jo huomattu. Syynä ehkä suuri suumme, sillä emme tyydy tähän väliinputoajan rooliin. Heidän mielestään asemamme on kyllä hankala ja työtä sen parantamiseksi on jatkettava. Ihan oikea ajatus – tälle pitää tehdä jotain. Olisikohan näillekin tyypeille laitettava se kuuluisa ”pakkoollavalmiina” – päivä. Tässähän voi vielä vierähtää vuosia …

Kuka oikein pitää sitten meidän puolta. Äänestämämme poliitikot vain kinastelevat asioista ja päivittelevät tilanteen vaikeutta. Tapahtuisiko jotain, jos joku heppu siellä eduskunnassa sairastuisi homeesta ja saisi jälkitautina kemikaaliyliherkkyyden. Joutuisi käyttämään maskia istuntosalissa. Miettiä koko arjen uusiksi … hajusteettomaksi ja mahdollisimman vähän kemikaaleja sisältäväksi. Työpaikalla kansanedustaja kolleegat joutuisivat tämän myös  huomioimaan omissa toimissaan. Ei enää leijuisi isot parfyymipilvet ja raikkaat kukkaistuoksut.

Onneksi on olemassa ihanat vertaistukiryhmät, joissa ihmiset eivät ajattele ensimmäisenä rahaa. Nämä ihanat ihmiset auttavat jaksamaan huonoinakin päivinä. Aina ei kuitenkaan jaksa olla positiivinen. Jatkamme siitä huolimatta taistelua yhdessä oikeuksiemme ja terveen sisäilman puolesta.

-Kirsi-

ps. Tällä kertaa en mainitse nimentä sitä ”jonka-nimeä-ei-ääneen-saa-sanoa”. Olen hänen sanoistaan huolimatta sairas – oikeasti sairas. Mutta hän jääköön ilman palstatilaa tällä kertaa.