Omia vahvuuksia etsimässä... tai jotain sinne päin

Sunnuntai-aamu ja hiljaisuus ... Jälkikasvu vielä nukkuu ja aamukahvit on saanut nauttia omassa hyvässä seurassa. Mutta kaipaako tähän toista ihmistä jakamaan tätä arkea joka tuntuu itsestäkin välillä mahdottomalta selvitä. En halua itselleni omaishoitajaa vaan ihmisen joka pystyisi tukemaan minua tässä elämässä joka on kaukana normaalista. Tämä on kyllä liian raskasta itsellekin joten ehkä tähän soppaan ei lisää ihmisiä tarvita.

Sairaus muuttaa ihmista sekä jatkuva taistelu oikeuksista vahvistaa ihmistä sekä myös nakertaa sisältä päin. Aivan kuin olisin arvoton yhteiskunnan silmissä. En enää ole "tuottava" ja hyödyllinen yksikkö vaan rasite. Nyky-yhteiskunta on liian kylmä sairastuneita ihmisiä kohtaan. Sinun täytyisi pystyä menemään virran mukana kuten muutkin tekevät. Olla hiljaa, ei saisi kritisoida, hoitaa perheesi ja työsi nurisematta eli olla mallikansalainen ja tyytyä siihen mitä sinulle ANNETAAN.

Vaikka luulisi että minulla on hyvä itsetunto kun uskallan sanoa asioita ääneen. Enemmän se ehkä on itsesuojeluvaiston puutetta. Itsetunto ei ole kamalan korkealla kun ei enää mihinkään oikein pysty. Sitä on oppinut arvottamaan itsensä työn kautta kuten tässä yhteiskunnassa on tapana. Nyt täytyisi pystyä löytämään ne omat vahvuudet jotta pystyisi jotenkin itseään "vahvistamaan". Ehkä ulospäin näkyy vahva nainen mutta oma mielipide on jotain muuta.

Kun omat sosiaaliset suhteet on enää lapset, yhtävät somessa ja kaupan kassa ... Elämää eletään enempi lasten kautta kuin itselle. Olisikohan tässä jo tarpeeksi pohdintaa tälle aamulle ...

Erilainen - massasta erottuva luottamuspulaa poteva

Ajattelutapa, arvot ja suhtautuminen eri asioihin, tilanteisiin ja vastoinkäymisiin muuttuu kun sairastut vakavasti. Olen huomannut että katson kaikkea vähän pääkallellaan - epäillen ja kyseenalaistaen, luottamuksen menettäneenä. Toiset elävät elämää täysin rinnoin mutta elän rajoitusten rajoittamaa elämää. Ajattelen terveyen kannalta asioita sekä jokapäiväisen selviämisen.  Maidon loppuminen ei tunnu missään. Epäarvoisuus ja epäoikeuenmukaisuus on se mikä saa höyryt nousemaan korvista ja käämit käryämään.

"Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhuntai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä." Ilman luottamusta suhteiden luominen ja tulevaisuuteen katsominen positiivisin ajatuksin vaikeutuu tai ainakin on haasteellista. Sisäilmasairastunut on yleensä luottamuksen sekä terveytensä menettänyt monien tahojen epärehellisyyden, vastuuttomuuden ja ahneuden takia. Ei siis riitä että sairastut ja olet onnen varassa jotta löydät oikean lääkärin, oikeat lääkkeet, terveen kodin sekä työpaikan ja pystyt asioimaan terveissä toimipaikoissa, vaan sinun täytyisi luottaa ihmisiin jotka sanovat ettei täällä ole "mittäävikkaa". Yleensä tämä "eimittäänvikkaa" saakin jo tuntosarvet nousemaan. Voisiko suoraan kertoa etten tiedä onko täällä millainen sisäilma tai onko edes sisäilmaan tutkittu. Luottamuksen kannalta se rehellisyys olisi tärkeää.

Jotenkin on tullut sellainen olo että odotan uuden pommin niskaan putoamista. Milloin oikeasti terapiahoidot saavat vallan ja saamme lopullisen hullun leiman otsaan. Koska seuraava "hompommi" putoaa ja todetaan että pieni kosteus on rakenteissa hyväksi ;) Pahoittelen tätä rankkaa "huumoriani". 

Miksi tuntuu että taistelut käydään yksin vaikka meitä sairastuneita on paljon ???

Tänään on vain päivä kun poskionteloja kirvelee ja sattuu joka paikkaan. Yritin eilen olla kuin normaali ihminen ja kävin kampaajalla. Nyt sitten sairastan monta päivää jotten erottuisi massasta kamalan hiuspehkon kanssa. Kaikella on hintansa, mutta oliko tämä sen arvoista ??? 

Kun ystävyys punnitaan

Ystävyys on puntarissa, kun ...

... puhut asioista oikeilla nimillä.

... puhut elämästäsi julkisuudessa.

... kun elämä potkii päähän.

... kun menetät terveytesi homeelle.

... kun laitat omaisuutesi kaatopaikalle homeen takia.

... kun joudut arvotamaan elämäsi uudestaan.

... kun postauksesi sosiaalisessa mediassa on ongelmapainotteisia.

Kun sinut suljetaan normaalista elämästä yhteiskunnan, sairauden ja lähipiirin toimesta, alkaa ahistamaan aika pahasti. Hiljaisuus lähipiirissä on pahempaa kuin suoraan asioista puhuminen. 

Hometautihan on nykyajan rutto, joka voi jopa tarttua sosiaalisen median kautta. Sinun silmäsihän voivat vaikka avautua ongelman laajuuteen tai siihen kuinka asioita lakaistaan maton alle. Olen sairastunut jo liian vaikeasti ja toivon ettei sinun tarvitse tähän sairastua. Toivon ettei lasteni enää tarvitse tätä taistelua käydä. Puhun siis edelleen julkisuudessa aina kun mahdollista. Puhun sosiaalisessa mediassa sekä kylillä että toreilla asian niin vaatiessa ja informaatiota levittäen. Minä en enää pysty normaaliin työhön joten olkoon tämä minun työni, josta saan tyydytystä ja mielihyvää. 

Kaikesta huolimatta Oikein Ihanaa Ystävänpäivää juuri Sinulle

Oikeus onneen ja rakkauteen

Onko hometautisella oikeus olla onnellinen?

Onko lupa rakastua?

Entä sosiaaliseen elämään tai ystäviin?

Miksi ihminen joka sairastuu yleensä muiden välinpitämättömyyden takia on eri asemassa kuin vielä terve homeesta sairastumaton. Miksi meidän täytyisi olla hiljaa ja sairastaa kiltisti neljän seinän sisällä. Miksi meidän täytyy tyytyä tähän ja olla yhteiskunnan hylkäämä ja eristämä.

Missä on se kuuluisa ymmärrys, empatia tai auttamisenhalu? Miksi ihmiset ympäriltä kaikkoaa kun puhut asioista ääneen ja oikeilla nimillä. Eikä kaikkia "kissoja" saakaan nostaa pöydälle?

Paljon kysymyksiä vailla vastausta. Kenen olisi aika katsoa peiliin? Kuka on valmis luopumaan esim hajusteista, jotta voisi viettää sairastuneen kanssa aikaa? Ajan antaminen on ilmaista mutta se auttaa sairastunutta jaksamaan.

Onko sairastuneella oikeus vielä rakastua? Onko hänet tuomittu loppuiäksi yksin elämään. Yhteiselo sairastuneen kanssa ei onnistu ilman luopumista. Mistä olisit valmis luopumaan ihastumisen tai rakkauden takia? 

Sairaus muuttaa ihmistä ulkoisesti ja sisäisesti. Kortisoni tekee pienestä ja sirosta naisesta turvonneen. Enää ei ole killti kaikkeen tyytyvä vaan omista oikeuksista taisteleva. Kumpi on vaikeampi hyväksyä taistelutahto vai luopuminen ? 

"Maski on tehokas mieskarkoitin". Voinko vaatia toista luopumaan asioista joista itse tulen sairaaksi? Onko helpompaa olla loppuelämä yksin, kiikkustuolissa istuen ja sukkaa neuloen.

Kuva: Kauneus & Terveys nro 2/2016

Tyytyminen korvikkeisiin loppu iäksi vai ...

Oikean kirjan lukeminen. Ääni joka pääsee kirjan lehtiä kääntäessä. Niskat jumissa lukien viltin alla. Suklaalevyä samalla tuhoten. Sitä samaa tunnetta ei tule e-kirjaa lukiessa vaikka miten olisi viltti ja suklaatakin. Suklaa ei ole enää sitä Fazerin sinistä vaan ainutta sopivaa tummaa suklaata. Tämä tumma suklaa on aika loistava korvike, mutta e-kirja ei korvaa oikeaa kirjaa. Ehkä tämä on vielä vaikeampaa kun on entinen kirjastoautotäti ja kirjojen suurkuluttaja.

Korvapuusti tuoksuineen ja leipomisineen. Gluteenitonta taikinaa ei tehdä samalla tavalla ja hiivakin että kaneli on nykyisin kielletty. Vaikka aika hyvää saan nykyisin leivottua niin ei se perinteistä korvapuustia voita.

Käsityöt - hirveä tuska ja stressi sopivien lankojen etsimisessä. Sopivan ostopaikan löytäminen ja sittenkään ei kaikki langat sovi. Kunnon villalangan neulomisen ikävä pellavaa nyt unohtamatta. 

Kaikkeen tietysti tottuu ja oppii, mutta kun joskun on päässyt hyvän makuun ja tietää miltä joku oikeasti tuntuu tai tuoksuu. Yksi mitä kaipaan kovasti on savustettu kala. Kalaa ei ole voinut sisuksiin laittaa yli 15 vuoteen vai jopa 20. Muistan edelleen miltä kummin savustama savulahna maistui mummolassa. Kaikkea ei enää osaa kaivata, mutta onko tästä kaikesta luovuttava vain siksi että home on sairastuttanut pahasti. Katkeruus taitaa taas nostaa päätään ja luopumisentuska. Luopuminen on syvältä ja en enää halua luopua mistään. Liiasta on jo luovuttu pakon edessä. Onko enää paluuta entiseen ... 

Talvi tuli

Lisää lunta ja pakkasta - kiitos. Ilman maskia tänään päästy ulkoilemaan. Nivelkivut ei vielä pitkää lenkkiä antaneet tehdä mutta jostainhan se on aloitettava.

Kamera nautti lumesta ja niin nautti tämä nainenkin. Kiitos Joulupukille pikaisesta toimituksesta. Nyt kun tämä lumi pysyisi vielä maassa.

Rakas Joulupukki

Tänä vuonna joulumieli tuntuu olevan kateissa ja siksi kirjoittelenkin sinulle ajoissa. Olemme koettaneet joulumieltä kaivella esille pipareita sekä torttuja paistellen. Mutta jotenkin tämä harmaa märkä keli ja nenään käyvä homeen haju ulkona ei oikein auta asiaa.

Toiveeni on ehkä vaikea toteuttaa, mutta kerron sen sinulle kumminkin. Tahtoisin valkean maan ja pikkuisen pakkasta sekä ison säkillisen joulumieltä. 

Lapsille toivoisin paljon pehmeitä paketteja sillä se helpottaisi meidän perhettä pääsemästä kiinni normaaliin elämään ja arkeen. Toivon että muistatte Korvatunturilla että pakettien täytyy olla tuoksuttomia. Jos tänä jouluna minun ei tarvitsisi siivota lahjojen jaon jälkeen. Itse olen luvannut toteuttaa yhden toiveen lasta kohti, joten sinulle jää vielä iso urakka. Lapset ovat kovasti koettaneet auttaa minua, joten ovat mielestäni olleet aikas kilttejä.

Jouluherkuista koetan selvitä itse, mutta pienet aputontut ei olisi pahitteeksi. Jouluun meillä ei enää kuulu oikeat kynttilät, mausteiden tai kuusen tuoksu, joten otan ilomielin vinkkisi vastaan kuinka saadaan meille sopiva joulu aikaan.

Lisäksi toivon kaikille ihmisille iloista joulumieltä ja onnellisia hetkiä läheisten kanssa.

Ystävällinen terveisin tavallista joulua toivova joulutouhottaja

ps. lämpimät villasukat ja lapaset ei olisi pahitteeksi

Kysymys joka jäi vaivaamaan ...

Eilinen tohtorisetä kysyi, jos saisi yhden toiveen. Toiveen joka parantaisi tämän taudin, Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä että toimistotöihin en enää palaisi. Tekisin itselleni ammatin harrastuksista. Kouluttaisin lisää kädentaitojen osalta ja valokuvausta siinä sivussa. Tekisin sitä mistä nautin suunnattomasti ja minkä tekemisestä saan hyvän olon.

Tänään sitten aloin miettimään että vaikuttiko tuohon päätökseen kuitenkin nämä oireilut. Vai se ettei tämä sosiaalinen ihminen vaan sovi pieneen konttoriin eristyksiin. Vai se etten osaa olla tekemättä käsilläni. Ammattini on kuitenkin hyvin tarkkaan määrättyä mitä tekee ja miten tekee. Jos omia sovelluksia tekee niin saattaa päästä tiilenpäitä lukemaan. Luovuus siis kuolee tässä nykyisessä ammatissa. Nyt tietysti mietitte mikä se sellainen ammatti on .... kirjanpitäjä.

Tämän taudin myötä on joutunut luopumaan osaksi myös harrastuksista. Joten olisi lottovoitto jos niillä voisi vielä elättää itsensä. Vaikka käsityöläinen tarvitsee sen lottovoiton elääkseen jos meinaa käsitöillä itsensä työllistää.

Kysymys joka jää vieläkin mieltäni vaivaamaan ...

Tohtorilla tuas

Vaihtelu virkistää ja minä vaihdoin tällä kertaa lääkärin erikoisosaamista. Vierailin nuppitohtorin epämukavassa penkissä. Siis se penkki on siksi epämukava, kun siitä ei meinaa päästä ylös.

Ihana tohtorisetä joka oikeasti ymmärsi tämän taudin päälle ja kuinka kokonaisvaltaisesti tämä sairastuttaa. Aina ei tiedä millä tuulella itse poistuu tohtorista, mutta tällä kertaa olo oli luottavainen tulevaan. Uutta lausuntoa pukkaa kelan suuntaan. Muutenkin tämä tohtorisetä oli mukavan lupsakka. Tälläisia lääkäreitä voisi olla enempi.

Onneksi tämä miun pää kuitenkin toimi vielä jotenkin tuon lääkärissä käynnin ajan. Ihana flunssapöpö kun on kotiutunut meille. Tänään alkoi tauti pientä lämpöä nostattamaan. Räkä valtasi jo eilen osan aivoille kuuluvasta tilasta sekä lima tykkää majoittua keuhkoihin. No piipusta henkoset ja pikkasen paremmin happi kulkee. Tään taudin kanssa vaan nuo flunssat iskee tiukemmin ja taatusti jälkitautia pukkaa. 

Mutta jos laittas omalääkityksen kuntoon. Litra tolkulla teetä että ananasmehua, mynthoneita muutama rasiallinen ja villasukat jalkaan. Koko nainen paketoidaan vielä viltin sisään. Ipanaario saakin sitten passata mammaan tämän päivän. Kotityöt saa jäädä tekemättä ellei jonpi kumpi lapsosista kunnostaudu. 

Bloggausta jo yli 8 vuotta (unohti juhlistaa kesällä)

Tulinpa ajatelleeksi että koskas sitä tuli aloitettua tämä bloggaus. Pitipä ihan kaivella aika kauas. 6.6.2007 on esimmäinen postaus kirjoitettu. Blogi oli silloin Vuodatuksen puolella. Bloggerin puolelle siirryin tammikuussa 2009. Blogia on siis tullut jo pidettyä yli 8 vuotta. Välillä vähän aktiivisemmin ja välillä vähän laiskasti. Kommentoimaan olen aina ollut huono.

Kaikkea kivaa mahtuu näihin vuosiin. Paljon käsitöitä, uusia ystäviä, käsityövaihtoja, leivontaa, valokuvausta, purnausta jne. Koetan tähän kasata muutamia mukavia muistoja.

Paljon huiveja

Sukkia. liinoja ja ristipistoja

Joulumyyjäisiä

Ristipistovaihtoja

Pitsipökät

LANKAA!!!

Joululauluvaihto -ristipistoja

Saatuja lahjuksia

Aakkosvaihto -ristipistoja

Ystävän yllätystä

Näihin vuosiin on mahtunut paljon iloa, surua, elämänmuutoksia, muuttoja, taistelua, sairastelua jne, Enää en koe olevani se sama sinisilmäinen tytön hupakko joka silloin joskus aloitti bloggaaminen. Minusta on tullut ihminen joka ei enää usko kaikkea mitä sanotaan ja sydän parkakin on kovettunut elämän pyörityksessä.

Laitappa kommenttia tulemaa ja kerro kuinka eksyit blogiani lukemaan tai olenko jopa lahjonut sinua omilla käsitöilläni tai mikä on postaus/käsityö/valokuva mikä on jäänyt sinulle mielee.

Arvon kaikkien vastanneiden kesken suklaata <3 Sehän parantaa kaikki vaivat ja parantaa mielipahan. Joten kommentoikaan ihan rohkeesti :)

ps. kommentointi aikaa 10.11 asti. Arvon 11.11 suklaisen paketin 

Väsynyt, väsyneempi ja loppuunpalanut

Väsynyt jatkuvaan sairastamiseen, lääkkeiden syömiseen, jatkuvaan luopumiseen, eristäytymiseen, kipuiluun, asioiden hitaaseen etenemiseen, jatkuvaan taisteluun asioiden puolesta, terveen asunnon etsimiseen jne.

Muutaman kerran loppuun palaminen ollut lähellä tai jopa kärykin käynyt. Niistä oppia otettu sen verran että tunnistan itsestäni loppuunpalamisen "oireet". kun taakka alkaa käymään liian painavaksi, on pakko laittaa asioita "jäähylle". Arjen on siitä huolimatta toimittava ja asiat hoidettava, mutta miten laittaa ne tärkeysjärjestykseen... 

Tällä hetkille kovimmin ottaa yhteiskunnasta eristäyminen. Ei vaan pysty käymään ihmisten ilmoilla oireilematta. Sosiaaliselle ihmiselle se on tosi kova paikka. Lomalla tuli kokeiltua muutaman tunnin ajan kaupungilla oleilua. Maskin kanssa aiheutin tietysti huomiota. Kahvittelun ajan olin vain ilman maskia ja kamalat oireet päällä. Taitaa tämä kemikaaliyliherkkyys iskeä taas oikein kunnolla.

Talveksi ostin vaatteita tyttären avustuksella eli hän kävi minun puolesta ostoksilla. Uudet farkut kuitenkin on sittenkin miulle sopimattomat. Pesuista ja saunotuksista huolimatta ne haisee .... 

Kipu, särky ja muut oireilut on niin jokapäiväistä jotta niihin on tottunut. Mutta kyllä se syö silti naista. Välillä on päiviä jolloin jo ruuan teko on yhtä tuskaa. Saatikka että kävelisit postilaatikolle tai kaupassa käynnistä puhumattakaan. 

Terveen asunnon etsiminen onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Yhtään turhaa muuttoa en halua tehdä enää. Seuraavan täytyy olla TERVE tai todella vähän oireiluttava tai pienellä laitolla meille sopia. Yhtään vähänkään epävarmaa asuntoa en ole käynyt enää katsomassa.  Ehkä se jossain on se MEIDÄN koti ....

Ei auta muuta kuin toivoa että se aurinko paistaa risukasaan. Päivä kerrallaan taistellen omien oikeuksien puolesta, joita väillä ei tunnu olevan ollenkaan.

Hyvinvointimessut OKL-halli Savonlinna

Ihan ensiksi täytyy kiittää messujen järjestäjiä loistavasta tapahtumasta. Sieltä löytyi varmasti jokaiselle jotain. Hyvinvointia, terveyttä, yhdistyksiä, harrastuksia, musiikkia, kahvia, iloisia ja auttavaisia ihmisiä, puheen sorinaa, kahvia, pullaa, vertaistukea jne.

Toivottavasti kuvista välityy lämmin tunnelma joka messuilla vallitsi,

Soutuveneellä Helsingistä Savonlinnaan oli tuotu jalkaa vipattavaa musiikkia.

Nää tyypit varmaan jaksoi loppuun asti kun oli niin lokoisat oltavat-

Paikka oli tupaten täynnä heti aamu yhdeksästä. Ainut negatiivinen asia oli sisäilma, mutta Savonlinnasta ei taida löytyä tarpeeksi isoa hyvällä sisäilmalla varustettua tilaa. Mutta maskin kanssa sompailtiin hyvin se pari tuntia siellä ja nyt kropassa että nupissa tuntuu. Joten tästä johtuen juttu on lyhyempi kuin ajattelin. Pahoittelen jo valmiiksi monia kirjoitusvirheitä ja ajatuskatkoja 

Järjestäjille vielä terveisiä, että jatkakaa samalla mallilla.

Oli ihanaa nähdä ihmisä vuosien takaa ja vähän kauenpaakin. Terveisiä kovasti Kerimälle. Ehkä se muuttoauton nokka sinne osoittaa ....

Kirje sinulle joka päätät asioista ja voit VAIKUTTAA

hei sinä siellä

Olen vaikeasti sisäilmasta sairastunut ja odottelen parhaillaan ns eläkepapereita. Olen vasta 44-vuotias ja jo nyt täysin työkyvytön. Juuri ja juuri selviän arjen haasteista ja niissäkin tarvitsen apuna hengityssuojainta.

Työpaikoilla sairastetaan yllättävän paljon sisäilman ja kosteusvaurioiden sekä rakennusvirheiden takia. Miten paljon on vielä jäänyt näitä sairastuneita "ilmoittautumatta", koska eivät uskalla tulla kaapista ulos työpaikan menetyksen takia. Työteho paranee hyvässä sisäilmassa. Sairaslomat vähenevät  sillä monet sisäilmasairaat ovat pitkillä sairaslomilla. Lisäksi jos koulut ja päiväkodit olisivat kunnossa, ei vanhempien tarvitsisi olla niin paljon sairaita lapsia kotona hoitamassa.

Miksi tämä asia on vaikea kaikille osapuolille? RAHA sekä tiettysti asenteet, hyvävelisopimukset ja kiirettä rakentamisessa nyt unohtamatta. Monen ihmisen terveys vain menee näiden takia ja kohta meillä ei ole enää työkykyisiä työntekijäitä saatikka veronmaksajia, jotka maksavat tulevaisuudessa meidän eläkkeemme. OLISIKO KORKEA AIKA TEHDÄ JOTAIN !!!

Toivon että tätä sanomaa vietäisiin laajalla rintamalla eteenpäin. Tyytyväinen ja terve työntekijä on arvokas työantajalle, sillä hän on tehokkaampi, huolellisempi ja idearikkaampi.


Ystävällisin terveisin Kirsi, homealtistunut, sisäilmasairas ja tuleva eläkeläinen-


ps linkki blogiini jossa kerron lisää omakohtaisesta homehelvetistä

https://www.facebook.com/kipakkakipinoi?ref=aymt_homepage_panel

kipua ja kolotusta

Pahoittelen että kirjoittelu on jäänyt pääasiassa Facebookin puolelle. Jotenkin sinne on helpompi kirjoittaa päiväkirjamaisesti. Viimeisten postausten jälkeen tauti on ottanut takapakkia ja mieli sen mukainen.

Ei päivääkään ilman kipua ja kolotusta. Joskus joku sanoin että kipuukin tottuu, mutta ei tämä nainen näytä tottuvan. Kipu syö henkisesti ja ottaa koville. Ikää on vain se 44 ja portaiden sekä loivien mäkien kipuaminen sattuu polviin. Mieli koettaa olla vielä kuin nuorella tytöllä, mutta kroppa palauttaa maan pinnalle.

Tätä kamalaa kipuilua tutkittiin nyt verikokeiden verran. Niissä ei siis näkynyt reumaa, mutta voiko pelkkä hometauti aiheuttaa näin invalidisoivat kivut ???

Uutta kotia etsitään koko ajan. Alkaa tuntumaan että olen jo asunnonvälittäjien mustalla listalla, kun ei sille kelpaa mikään. Ehkä kelpaisi joku asunto jos siitä olisi pidetty ajallaan huolta.

Unelmien koti, haaveet tuntuvat vain syövän naista henkisesti. Pelkkä arjen pyörittäminen on jo oma haasteensa. Miten sitten voisi edes kuvitella muuttamisesta terveeseen kotiin. Pelkkä ajatuskin jo sattuu joka paikkaan. Pahana päivänä kun ei meinaa päästä kivutta paria askelmaa.

Tänään voisi kipuilevan kropan palkinta kunnon marjapommilla. Ei ne vitamiinit ainakaan ole pahasta.

Luottamuksen arvoinen ...

Äänestämistä pohdin hyvin pitkään... Sitä kenelle annan ääneni ja luottamukseni. Ääneni sai ihminen, jolla on omakohtaista kokemusta homeiden kanssa painimisesta. Suuren yleisön suosikiksi ei kyllä näillä aiheilla päästä ja hän jäi valitsematta eduskuntaan. Toivon, että nämä 200 valituksi tullutta tyyppiä tekevät sisäilma- ja homeongelmille jotain. Onhan Suomi sentään HYVINVOINTIVALTIO tai ainkin niin saa uutisista lukea/kuunnella.

Peräänkuullutan nyt sitä kuuluisaa KANTTIA, ROHKEUTTA ja VASTUUNOTTAMISTA, että Suomi olisi se HYVINVOINTIVALTIO kaikille kansalaisille.

Uskon että rakennuskanta on PAKKO laittaa kuntoo keinolla millä hyvänsä. Entä nämä ihmiset, jotka menettävät terveytensä. He eivät ole oikeasti sairasta saatikka enää työkykyisiäkään. Entä jos tämä nakki osuisi omalle kohdallesi?

Minulla kävi vihdoin onni ja löysin melkein terveellä sisäilmalla varustetun kodin. Mutta jatkuvista altistuksista jäi kuitenkin ikuinen muisto. Elän loppuelämäni serologinen ABPAN:n kanssa. Tämä tauti aiheutuu aspergillus-homeesta. Kyseisen homeen kanssa eläminen onkin oma taiteenlajinsa. Sitä tässä opetellaan parhaillaan kera tuhdin kortisonikuurin. Toitottavasti kenenkään muun ei tarvitse itseään altistaan näin pahoin ennenkuin on #oikeestisairas.

Sinä, joka nyt pääset lämmittämään edunkuntasalin penkkiä, voisit ottaa selvää mitä nämä altistuneet ihmiset joutuvat kestämään koettaessaan saada edes hitusen oikeutta.

Toivon sinulle hyviä päätöksiä sekä levollisia unia päätöstenteon jälkeen.

THE LIEBSTER AWARD -blogihaaste

Kiitos haasteesta Minttu-Maaria eli Nainen tummissa-blogista. Voimat ei anna tätä haastetta jatkaa eteenpäin tai aivot ei toimi. Kysymyksien keksiminen tuottaa tuskaa. Voi kyllä olla pikkasen laiskuuttakin ;) Mutta nyt reippaana tyttönä vastaan kysymyksiin ....


Tässä Minttu-Maarian esittämät kysymykset bloggaajille:

1. Miksi ihmisten pitäisi lukea blogiasi?

• Koetan kertoa ihmisille mitä on homealtistuneen elämä(arki), joten toivottavasti siitä on apua tai ainakin vertaistukena homeen kanssa taistelevalle. Ehkäpä jopa informaation lähteenä ....
•  Mitä joutuu kokemaan kun sädesieni vie omaisuuden että terveyden. Toivon että olen jollekin apuna kun home ottaa päähän. Sillä homehelvetistä voi selvitä hengissä.

2. Mikä on suosikkiblogisi ja miksi?

• Suosikkiblogia ei taida olla tällä hetkellä. Olen seuraillut ja lukenut vain homealtistuneiden ja kemikaaliyliherkkien blogeja.

3. Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe?

• Apua ... Ei tällaista saa kysyä .... Ehkä se on sitä että tuijotan aivottomana telkkaria. 

4. Mikä on suosikkivaatteesi?

• Farkut ehdottomasti. Nainen hyvin istuvissa farkuissa on ilo silmälle ;)

5. Mikä on ruokabravuurisi?

• Kesäkurpitsa-perunasosekeitto koskenlaskijalla - sulaa suussa
• täytettyjä broiskuja pekoniin käärittynä

6. Jos olisit joku historian hahmo, niin kuka olisit?

• Tätä pitää miettiä ... Ensimmäinen ihminen joka saa päättäjät heräämään homeongelmaan. Se ei ole historiaa vaan tulevaisuutta. Menneitä ei kannata muistella vaan katse eteenpäin....Olipa iso haave ...

7. Mikä on uskomattomin asia, mitä sinulle on tapahtunut?

• Ystävien tuki <3 Sillä mennään loppu elämä. Mulla on maailman parhaat ystävät.

8. Mikä on biisi, joka on koskettanut sinua eniten?

• Viimeisin kovasti koskettanut oli Haloo Helsingin: Vapaus käteen jää - ...kun elämässä kaiken menettää ... Juuri sain diagnoosin ja tämä tuli radiosta.

9. Kuvaile kotiasi kolmella sanalla.

• Avara, askeettinen ja terve?

10. Mikä asia teki sinut viimeksi onnelliseksi?

• Ystävät <3 

11. Miten tsemppaat itseäsi haastavissa tilanteissa?

• Sitkeydellä mennään eteepäin vaikka läpi harmaan kiven. Yksinhuoltajan on vain pakko mennä eteenpäin. Ei ole vaihtoehtoja.

Sisäilmasairas terveydenhuollossa

En aio ottaa kantaa vaikka on omakohtaistakin kokemusta hyvästä että huonosta kohtelusta lääkärissä. Aion esittää kysymyksiä, jotka toivottavasti herättävät keskustelua sisäilmasairaan potilaan kohtelusta ja väliinputoajan asemasta.


Kuka kouluttaa lääkäreitä kohtaamaan sisäilmasairaan(homealtistuneen) OIKEANA potilaana?

Kosko loppuu sisäilmasairaiden pompottelu poliklinikalta ja lääkäriltä toiselle?

Mistä löytyy lääkäri joka kertoo että olet OIKEASTI SAIRAS?

Koska puututaan näihin asioihin ennaltaehkäisevästi?

Jos passiivinen tupakointi on pahasta, niin miksi kosteusvauriohomeiden ei ole(siedätys)?

Koska sairastuneita aletaan hoidetaan muutenkin kuin kuuntelemalla ja kehoittamalla positiiviseen ajatteluun?


Kuinka itse reagoisit, jos sinulle sanottaisiin lääkärissä että YLIREAGOIT tai olisiko mahdollista että stressiä on liikaa??? Kun oikeasti happi loppuu ja poskiontelot huutaa hoosiannaa. Naama helottaa kirkkaanpunaisena ja aivosumu alkaa puskea päälle.

Toivon, että Sinä et ole seuraava joka saa tämän kohtelun osakseen.

Sillä jokaisella joka sairastuu on oikeus sairastaa sekä saada oikeudenmukaista kohtelua lääkärissä. 

Sisäilmasta voi sairastua kuka vain ...

Lääkitystä muutama päivä takana. Olo kamala ja voimat meinaa loppua. Onneksi on YSTÄVÄT. Mitä tekisin ilman ystäviä? Eräs ystäväni totesi, että tekisin itse. Luultavasti tekisin, mutta terveyden kustannuksella leikkisin samalla. Avun vastaan ottaminen on tällaiselle "itseainatehneelle" vaikeaa. KIITÄN sydämmestäni näitä ihania ihmisiä jotka tekivät homehelvetistä inhimillisemmän.

Sisäilmasta voi sairastua kuka vain ...

Yhteiskunta - hyvinvointiyhteiskunta ... En koe asuvani sellaisessa. Pitkän taistelun jälkeen sain vihdoin diagnoosin sairaudesta josta kukaan ei vielä oikein tiedä mitään. Tämä oikeuttaa nyt sitten onneksi "luvalliseen" sairastamiseen ja en ole luulosairas. 

Ilman maallista omaisuutta onneksi selviää ja hyvin vähällä tulee toimeen. 

Päivä kerrallaan ja edelleen taistelua jatkaen.

Ämpärillä paikkaamme sen ...

Äänestän ... en äänestä ... äänestän .... Arpoo ja arpoo ... Kuka ansaitsee minun ääneni? Kuka on sen luottamuksen arvoinen?

Kysymyksiä joihin haluaisin vastauksia.

• Miten saadaan koulut, päiväkodit sekä muut julkiset rakennukset pysymään terveinä? Pitääkö valvontaa lisätä? Pitääkö uusia lakeja tehdä, jotta ei mennä siitä missä aita on matalin? Täytyykö kosteusvauriokorjaamistakin lain avulla valvoa, sillä ämpärit loppuvat tällä menolla Suomesta ;)

• Kuka valvoo vuokra-asuntojen kuntoa? Miten näiden rakennusten terveellisyys taataan? Missä on apu kun omaisuus menee sädesienen takia? Kuka maksaa silloin, kun sänkykin menee alta homeen takia?

• Olenko oikeasti sairas vai luulosairas? Milloin on "homesairaan" mahdollista saada sairaspäivärahaa kun sairastut homeen takia työpaikalla tai kotona tai koulussa? 

• Entä sitten kun enää ei löydy tarpeeksi tervettä asuntoa? Olet saanut lahjaksi kemikaaliyliherkkyyden homealtistuksen myötä. Kenellä on vastuu auttaa tässä tilanteessa?

• Onko Suomella varaa kasvattaa uusia veronmaksija homeisissa kouluissa ja päiväkodeissa?

Kysymyksiä olisi vielä lisääkin ... Mutta jos noihin edes joku vastaisi suoraan. 

Ämpäri ei ole uusiutuva luonnonvara. Muovi sitoo itseensä sädesieniä. Ämpärissäkin tulee reunat vastaan ja silloin kastuu sukat. Niissä märissä sukissa on inhottava olla. 

Toivon että sinun sukkasi ovat kuivat sillä märkäsukkaista en aio äänestää.

Edit-täti lisää että kuvan nurkasta löytyi hyvät kosteuslukemat. Toivon, että tämä vika korjaantuu. Itse muutan muualle, mutta kenen vastuulla on huolehtia ettei tämä ole seuraavan vuokralaisen niskassa ????

Hullu vai ei ....

Sädesienen takia teen siis omaisuuden hävitystä ja erehdyin miettimään asiaa rahan kannala. Ei kannattanut ajatusta jatkaa ensimmäistä lausetta pitemmälle. 

Ensimmäisessä hävityserässä oli harrastusvälineet eli käsityökirjat ja monta vuosikertaa saman alan lehtiä. Näiden hävitys koski syvästi sieluun. Onneksi lanka- ja kangasvarastot ovat pieniä.  Seuraava suru tulee varmasti kun joudun käymään läpi valmiita töitäni. Kaikkia niitä ei voi vesipestä yli 60 asteessa. Lisäksi perheen villasukat tulevat olemaan kysymysmerkki että saako pelastettua .... Tässä varmaan menee se puhtauden maksimointi ja nekin lähtee kaatopaikalle :( Eli uusia sukkia 

Muiden juttujen kohdalla on hävitys jo mennyt rutiinilla ja enempiä ajattelematta. Mutta neuloosin sairastuneelta ihmiseltä ei voi muunlaista reagointia odottakaan.

Mutta nyt lisää kahvia ja sitten hävitys jatkuu ...