Äänessä taas ...

7.10.2015 Rantasalmi-lehdessä. Tekstistä poiketen KUKA TAHANSA VOI SAIRASTUA. Hometauti ei katso säätyä, ammattia tai pankkitilin saldoa. Saa jakaa!

Homemuistelot

Tuon otsikonhan voi käsittää monella tapaa. Voisi muistella vaikka kotiin liittyviä muistoja tai sitten homeeseen liittyviä. Että varmaan ylläty jos valitsen noista jälkimmäisen. Tätä aihetta olen jo pyöritellyt mielessäni monta kertaa, mutta saamattomuuttani en ole sitä saanut tekstiksi asti.

Ennen kouluikää olen varmaan jo saanut aimo annoksen mikrobi.ilmaa hengitellä. Sillä näin aikuisena miettii että miten sellaisissa asunnoissa edes annettiin asua. Ensimmäinen kunnolla rakennettu koti oli noin 8-vuotiaana(jos oikein muistan). Isäni rakensi omakotitalon ns hartipankilla ja veljesvoimin. Joku kiva pyromaani kerkesi sen polttamaankin ennenkuin pääsimme sinne muuttamaan. Muistan edelleen ne loimut jotka näkyi taivaanrannassa. Vaikka tämä oli rakennettu 80-luvulla klinkkereineen päivineen, oli se silloin terve ja luksuskoti verrattuna aikaisempiin. Tätä ihanuutta kesti kuudennelle luokalle asti jolloin sitten vanhempien eron myötä tämä myytiin. Sen jälkeen ainakin pari kotia oli hyvin tujulla sisäilmalla varustettu. Sitä silloin en kylläkään tiennyt. Oireilemaan aloin vasta noin täysi-ikäisenä. Silloin asuimme pienellä paikkakunnalla ja s-marketin yläkerrassa, jossa oli useempi vuokra-asunto. Näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi pitänyt kiertää kaukaa.

Sen jälkeen kun itse pääsin ns asuntoja etsimään ja en vielä tiennyt tästä nykyisestä taudista mitään tai saatikka homeen vaaroista. Muutama kohde olisi voinut jäädä kokematta sisäilman tai sitten asuinympäristön takia. Terveyden kannalta pahin paikka oli omakotitalo joka oli rakennettu 50-luvulla ja laajennettu 80-luvun taitteessa. Sitähän en tiedä vielä tänäkään päivänä mille kaikelle siellä altistuin, mutta ilmeisesti ABPA on jo silloin puhjennut. Allergiat kyllä paheni siellä asuessa huimalla tahdilla sekä astma-diagnoosikin tuli saatua. Lapset oli allergisia vaikka mille ja astmaakin pukkasi. Tämän kyseisen asunnon kun silloin olisin osannut välttää. Vaihtoehtona oli toinenkin mutta päädyimme tähän paikkaan. Tästä paikasta päästyäni alkoi itselläni toipuminen. Astma hetkellisesti ihmeparani. Hajuaistin toivuttua tajusin että omaisuus on edelleen saastunutta monista pesuista yms keinoista huolimatta. Ensimmäisen kerran jouduin laittamaan hyvin paljon omaisuutta kaatopaikalle.

Tämän jälkeen oli vielä pari muuttoa kunnes pääsimme tutustumaan sädesienimaailmaan. Ja uusi keikka kaatopaikalle. Tätä yhteiseloa sädesienen kanssa kesti pari vuotta. Olemme nyt siis päässeet tähän nykyisiin kotiin. Ei se tuuri edelleenkään kääntynyt parempaan. Joku oireiluttaa tässäkin asumuksessa. Mutta löytyykö enää koskaa minulle asuntoa jossa en oireile ??? Pieni epätoivo alkaa jo hiipiä.

Toinen asia mikä voisi vaikuttaa sisäilmallaan terveyteen on koulumaailma. Koulujen osalta uskon että on ollut aika hyvä tuuri. Ne olivat silloin vielä hyvässä kunnossa. Yksi koulu kylläkin on nykyisin muussa käytössä. Kyseisen rakennuksen sisäilmasta ei ole tietoa mutta ilmeisesti se olisi ollut myös liian pieni silloisille oppilasmäärille. Viereen on siksi rakennettu koulu/päiväkoti yhdistelmä. Yläasteesta en ole niin varma ja onhan sitä rempattukin ihan reippaasti. Aikuisena kylläkin tuli lisää otettua "tervettä" sisäilmaa kun opiskelin merkonomiksi aikuiskoulutuksena sekä lisäkoulutusta/päivitystä ammattiin hakiessa ammattikorkeakoulusta.

Työpaikoissakin on ollut huonon sisäilman kohteita joten toksiineja on saatu sieltä ja täältä. Jos tätä summaan yhteeni niin en enää ihmettele yhtään että tämä tauti on taakkana. Mietin vain että nykylapset altistuvat vielä enempi kun nykymateriaalit alkavat erittään VOC:eja sisäilmaan päästyään kosteuden kanssa tekemisiin. Päähän tässä halkeaa jo miettiessä. Missä on oikeasti se päättäjien vastuu ihmisten terveydestä. Vai onko se sitä että kun ei omalle kohdalle osu niin olkoon ... Välipitämättömyys on niin syvältä. Tässäkän asiassa auttaa vain se omakohtainen kokemus, jotta silmät aukeaa. HERÄTKÄÄ JO - Suomi kahlaa jo homeessa !!!

Missä on ammattiylpeys

Mitä on ammattiylpeys? Olisiko se sitä että voit olla ylpeä tekemästäsi työstä. Työstään ja ammatistaan ylpeä ei tee asioin noin tai melkein. Ammattiylpeä ei salli kiertoteitä, jousta laadusta tai suosi vilunkipeliä. Ammattiylpeä ihminen nauttii työstää ja tämä näkyy myös työn jäljessä. Ammattiylpeä ihminen nauttii saamastaan palautteesta enempi kuin tilin tipahtamisesta pankkitilille. Ammattiylpeä ihminen kehittää itseään ja nauttii saamastaan uudesta tiedosta tai taidosta.

Missä on kiinteistönhoitajien ammattiylpeys? Kuopattiinko se talonmiesten poistumisen mukana.

Ole ylpeä tekemästäsi työstä ja tee se huolella, taidolla ja kuin itselle tekisit.

HOME

Hometta siellä,

hometta täällä,

hometta kasvaa pintojen päällä.

Hometta sisällä,

hometta ulkona,

hometta pukkaa kostealla säällä.

Tiskuu, pärskii, köhiin ja yskii.

Nupista viiraa ja muutenkin äyskii.

Missä on vika, kun tauti ei lopu?

Korvissa taitaa kasvaa jo tatti,

Keuhkoissa sieni

sekä naamassa muutama patti.

Auttasko, jos asenne muuttus, siedätys jatkus

tai terapia kutsus.

Katosta tihkuu vähän vettä.

Autasko siihen maali,

Tokmannin sankko tai jeesusteippi.

Paikataan paikataan vähän pintaa.

Eipähän vaikuta enää hintaan.

Ajattele positiivisesti ...

Tänään on kyllä positiivinen ajattelu kaukana. Ei auta vaikka miten koettaa ihania ruusunpunaisia asioita ajatella. Punaista kylläkin on naama ja lisäksi se on turvoksissa. Ihana tämä Suomen kesä homeineen. Minulle paras asuinpaikka taitaisi olla ikuisen lumen ja jään kotimaa.

Entä jos ostaisi punaiset kumisaappaat ... Väriterapiaa tai väritysterapiaa ... Sillä varmaan tämäkin sairaus ihmeparanee. Homeet säikähtävät ihanan värikkäitä kumisaappaita ja kupsahtavat pois.

Kuten huomaatte tänään on paha päivä. Ei mitää asiaa ulos eli ei edes sädesienen saastuttaman kameran ulkoilutusta. Joudutte siis tyytymään vanhoihin valokuviinkin. Ajatus poukkoilee ja katkeilee - kuten tekstistä huomaatte. Kirjoittaminen on tuskaista ja virheitä tulee koko ajan.

Olo on kuin tällä helteen hyydyttämällä kukkasella. Voimat loppu ja pitäisi jaksaa taistella tautia vastaan. Home alkaa olemaan vaan aika ylivoimainen vastustaja. Taisi ottaa ensimmäisen erän voiton mutta onneksi ei sentään tyrmäystä tullut.

Päivän hoito voisi olla valokuvaterapia. Terapia kuin terapia- eikös ne tee ihmeitä ;) Jos alimmaisen kuvan lämpö ja toivo vaikka auttaisi pääsemään pahimman yli. Lisäksi lisään droppia naamaan ...

Unelmoimalla terveeksi ...

Ennen oli paljon unelmia ja haaveita.

Niitä syntyi jatkuvasti uusia.

Nyt on enää yksi unelma, joka sekin on heikoissa kantimissa. Sekin voi rikkoontua äkkiä ja ennalta varoittamatta. Onko terveydestä unelmoiminen liian hauras haave?

Olisikin unelmani edes väreissä tai hieman vahvempi. 

Minun unelmaani romuttaa nykyrakentaminen ja rakennusten huoltamattomuus, omantunnon puute sekä halu kantaa vastuuta toisten terveydestä.

Sillä juuri SINUN päätöksesi voi viedä monen ihmisen TERVEYDEN ja UNELMAT.

Luopuva, luopuvampi, homealtistunut

Luopuminen on henkisen kasvun paikka.

Luopuminen on menettämistä ilman katkeruutta.

Luopuminen kasvattaa luonnetta.

Luopuminen on olosuhteiden hyväksymistä.

Materia menettää merkityksen.

Vähän on kaunista.

Luopuminen tuottaa tuskaa.

Luopuminen kuuluu elämään.

Luopuminen tuo vapautta, tasapainoa ja selkeyttä.

Ja paskan marjat - LUOPUMINEN ON SYVÄLTÄ 

ja

olen KATKERA :(

Homealtistuneella on oma luopumisen musta aukko.

Se ei tunnu täyttyvän koskaan.

Sairas sairastuu sairaammin

Sairaassa rakennuksessa sairastuu tervekin. Aikaisemmin jo altistunut sairastuu pahemmin ja oireilee nopeammin. Entä sitten ABPA-sairas jonka täytyisi välttää sairaita paikkoja. Lääkitys sotkee oireiden tulkintaa. Sitä laittaa vielä osan oireista entisen altistumisen pikkiin. Nyt kun lääkitys on nostettu tappiin(mitä ilman lekuria uskaltaa) niin pakko uskoa että asunto on sairas.  Tämä sairas ei voi sairastua enää lisää.

Mistä kummasta se TARPEEKSI terve asunto sitten löytyy??? Olisin todella viisas ja kaukonäköisen sekä erittäin onnekas jos tuohon osaisin vastata tai saatikka olisin löytänyt sen asunnon.

Vaatimuksia ei ole kuin yksi. Rakennuksen täytyy olla TERVE. Ihan sama onko maalit viimeisimmän maalikartan mukaan tai keittiössä kivitasot. Miksi tämän yhden toiveen täyttyminen on niin vaikeaa???


Onko Suomalainen rakentaminen kokenut tasonlaskun?

Onko aika rahaa ja kiireellä pitää rakennetaan?

Eikö kenelläkään ole halua pitää rakentamisen mainetta yllä?

Missä on ammattiylpeys?

Pitääkö kaikkea vahtia jotta saadaan priimaa sekundan sijaan?


Liian suuria kysymyksiä. Ilmeisesti on kansantaloudellisesti varaa rakentaa huonoa ja sairastuttaa lisää ihmisiä. Maksaa lisäksi heille sairaspäivärahaa, kouluttaa uudestaan, kuntouttaa ja jopa maksaa eläkettä.

Ehkä minun naisen aivoni ovat liian yksinkertaiset ymmärtämään tätä. Sitä tervettä asuntoa odotellessa ...

ps. anteeksi kirjoitusvirheet ja ajatuskatkot

Luottamuksen arvoinen ...

Äänestämistä pohdin hyvin pitkään... Sitä kenelle annan ääneni ja luottamukseni. Ääneni sai ihminen, jolla on omakohtaista kokemusta homeiden kanssa painimisesta. Suuren yleisön suosikiksi ei kyllä näillä aiheilla päästä ja hän jäi valitsematta eduskuntaan. Toivon, että nämä 200 valituksi tullutta tyyppiä tekevät sisäilma- ja homeongelmille jotain. Onhan Suomi sentään HYVINVOINTIVALTIO tai ainkin niin saa uutisista lukea/kuunnella.

Peräänkuullutan nyt sitä kuuluisaa KANTTIA, ROHKEUTTA ja VASTUUNOTTAMISTA, että Suomi olisi se HYVINVOINTIVALTIO kaikille kansalaisille.

Uskon että rakennuskanta on PAKKO laittaa kuntoo keinolla millä hyvänsä. Entä nämä ihmiset, jotka menettävät terveytensä. He eivät ole oikeasti sairasta saatikka enää työkykyisiäkään. Entä jos tämä nakki osuisi omalle kohdallesi?

Minulla kävi vihdoin onni ja löysin melkein terveellä sisäilmalla varustetun kodin. Mutta jatkuvista altistuksista jäi kuitenkin ikuinen muisto. Elän loppuelämäni serologinen ABPAN:n kanssa. Tämä tauti aiheutuu aspergillus-homeesta. Kyseisen homeen kanssa eläminen onkin oma taiteenlajinsa. Sitä tässä opetellaan parhaillaan kera tuhdin kortisonikuurin. Toitottavasti kenenkään muun ei tarvitse itseään altistaan näin pahoin ennenkuin on #oikeestisairas.

Sinä, joka nyt pääset lämmittämään edunkuntasalin penkkiä, voisit ottaa selvää mitä nämä altistuneet ihmiset joutuvat kestämään koettaessaan saada edes hitusen oikeutta.

Toivon sinulle hyviä päätöksiä sekä levollisia unia päätöstenteon jälkeen.

Kuvia homevaurioista

Kuvat kertokoon ... Ei näistä jaksa enempää kertoa