Avun pyytämisen vaikeus

Miettii miksi avun pyytäminen on niin vaikeaa???

Tiedän etten itse pyydä apua kuin viimeisimmässä hädässä. Ja silloinkin koetan selvitä hammasta purren. Onko tämä itsepäisen naisen merkki vai suomalainen luonteenpiirre?

Onko avunpyyntö heikkouden merkki?

Vai onko minut kasvatettu selviämään itse vaikka mitä tapahtuisi?

Jos pyydän apua niin olenko huonompi ihminen tai äiti, kun en pysty lapsilleni antamaan sitä mitä pitäisi ja he tarvitsevat.

Tällä hetkellä taloudessa on sellainen kinkun mentävä aukko tai oikeastaan vähän enemmänkin. Mutta enkä kovalla sentin venytyksellä siitä selviää??? Joulutunnelma tulee osaksi niistä jouluruokien tuoksuista ja stressittömästä olotilasta. Sitä stressitöntä olotilaa täytyy vielä etsiskellä.

Joululauluja onneksi saa kuunneltua netistä tai Jouluradiosta. Lumi auttaisi paljon tähän edulliseen/ilmaiseen tunnelman luomiseen että joulumielen löytymiseen.

Mielikuvitus ja luovuus ovat olleet kovilla kun yrittää keksiä joulukoristeita yms tunnelman luojia pienellä/olemattomalla budjetilla. Ennen sentään oli jemma-varasto, joka oli täynnä askartelutarvikkeita, kankaita että lankoja. Nyt kaikki on siellä kaatopaikalla.

Katkeruus - kyllä se taas nostaa päätään !!!

Valokuvatorstai haaste nro 389

Tällä kertaa haaste valokuvatorstaissa oli kuvallinen..

Ensimmäinen Joulu homehelvetin jälkeen

Olen koettanut keskittyä neulomaan ja sitä kautta pienentämään stressiä ensimmäisestä homehelvetin jälkeisestä joulusta. Minä jos kuka olen ollut jouluihminen eli kalenterivuoteni oli poikkeuksellisesti joulusta jouluun. Se ettei sinulla ole enää lasten tekemiä koristeita, ystävien että itsetekemiä käsitöitä laittaa esille joulun tunnelmaa tuomaan. Se kaikki entinen on jossain kaatopaikalle hautautuneena ja aktinobakteeriin kietoutuneena. Enää et laittanut ristipistoin tekemää joulukalenteria seinälle, joka oli kantanut jokaisen lapsen joulukalenteriyllätykset. Kalenteri jonka "joulutonttu" kävi täyttämässä marraskuun viimeisenä päivänä. Ei enää ystävien ihania ja rakkaudella tekemiä käsitöitä tai käsityövaihdoissa saamia jouluihanuuksia. Aloitan siis täysin tyhjästä ja taakkana on muistot entisistä jouluista.

Eihän tässä tietysti ole vaihtoehtoa kuin selvitä. Selvitä pienellä budjetilla, vähillä voimilla, suurella mielikuvituksella ja luovuudella. Mikään mitä kotiin tuodaan sisälle ei saa haista millekään - ei hajusteille eikä kemikaaleille. 

Onneksi olen verenperintönä mummoltani saanut kädentaitoja. Ne ovat nyt suureksi avuksi joulun tekemisessä. Voipaperista on tehty lumihiutaleita ikkunaan ja lasimaljakoissa on pattereilla käyvät led-valot valaisemassa. Ei oikeita kynttilöitä eikä varmaan tuohon takkaankaan tulta parane laittaa. Joulu tulee olemaan siis hyvin minimaalinen kaikin tavoin.

Lumi olisi iso pelastus meille. Minun eloni ja oloni paranisi kun home ja kostea ei velloisi ulkona. Lisäksi lumesta on moneksi. Lisäksi vain ulkokynttilöitä ja taattu joulutunnelma on ulkona.

Leipominen ja jouluruokien teko on oma taiteenlajina allergiaperheessä. Gluteenittomuus tuo vielä oman taloudellisen rasituksen budjettiin. Meillä tehdään vain se mitä meillä taatusti menee. Herkkuista tulee vain pipaereita, torttuja ja yksi kuivakakku. Ruokapöytäkään ei notku tarjottavista. Mutta miksi ostaa/tehdä sellaista mikä ei välttämättä tule syödyksi. Eikä sille kotitontullekaan kummoisia murkinoita tarvitse varata.

Lahjat - Onneksi lapset ymmärtävät ettei mammalla raha kasva puussa. Kumpikin saa yhden lahjan ja kummilapsia tai muita sukulaisia on turha edes yrittää muistaa mitenkään. Muutama ystävä saaa suurella rakkaudella itsetehdyn lahjan. Ei meillä ei todellakaan kuluteta jouluna eikä visaa vinguteta. Itse kyllä selviäisi vähemmälläkin joulutohinalla mutta lapset ovat ansainneet kuitenkin tämän vuoden jälkeen oikean joulun.

Olisikohan tästä vuodatuksesta ollut apua tähän mieltä painavaan tilanteeseen. Pakollisena hankintana kun tuli minun petivaatteiden uusiminen ja nuoremmalle pitäsi ostaa sänky. Onneksi toisella lapsista oli levitettävä sänky ja sisarukset saavat nukkua vierekkäin. Tämä hankinta jää kyllä ensi vuoden puolelle ja onneksi sain sille ajatukselle lapsilta tukea. Eikä tuo verottajakaan ymmärrä jos jättäisi mätkyt maksamatta. Kiitos kun kuuntelitte ja minä jatkan neulonta terapiaa.

Joulukalenterisukkaa pukkaa

Joulukalenterisukka löytyy facebookista. Laitisen Niinan suunnittelemaa ihanaa kirjoneulesukkaa neulotaan päivittäin ilmestyvän ohjenpätkän mukaan. Valmista pitäisi olla jouluaattona jolloin sukat voi vetäistä jalkaan. Ylemmässä kuvassa luukku 6 neulottuna ja alemmassa ollaan jo tässä päivässä eli luukku nro 8 avattu.

Alla pientä maistiaista tulevista sukista, jotka kääräistään pakettiin. Ja toivottavasti lämmittävät Jouluna erään tärkeän ihmisen jalkoja. Näistä on tarkoitus tehdä yksinkertaisen kauniit. Toivottavasti siinä onnistun.

Nuoren neidin lapaset

Nuorelle naiselle kirjoneulelapaset. Lankana Red heard baby ja puikot 3,5. Mallia sieltä ja täältä eli tällaiset tulit.

Hiippapipo

Hiippapipo tyttärelle. Lankana Novitan ipanaa ja kolomosen puikoilla. Malli on ihan omasta päästä. Saldona pipon onnellinen omistaja ja mammalla pirskatin kipiät sormet.

Tällä pipolla otin osaa Silmukan ytimessä-blogin joulukuun haasteeseen.

Välinevarustelun uudestaan aloittamisen tuskaa

Ylpeänä esittelen miun keskeneräiset. Niitä on peräti kaksi kipaletta. 

Blogiani lukeneet tietävät että menetin taitelun sädesientä(aktinobakteeri) vastaan. Melkein koko omaisuus meni kaatopaikalle. Aloitin kaatopaikkakuorman teon vaikeimmasta eli käsityötarvikkeista. Lehdet meni suht kivuttomasti paperinkeräykseen. En tiedä edes miten monta vuosikertaa ja miten monesta lehdestä. Seuraavaksi itse kerätyt ohjeet kansioineen. Kirjojen kanssa joutui jo käymään painia itsensä kanssa. Mutta eihän niitä saanut pelastettua vaikka päällään olisi seisonut. Lankojen ja kankaiden tai minkään muovisen härpäkkeen kohdalla ei tarvinnut miettiä säästääkö vai ei. Pakko ne oli vain laittaa viimeiselle leposijalle. Puikot otin kuitenkin mukaan ja luulin saavani ne homeettomiksi. Mutta ei se ollutkaan niin helppoa. Kaikki koivuiset, ruusupuiset ja jopa ne novitan puikot meni samaan osoitteeseen muiden kanssa.

Vasta nyt olen uudestaan aloittanut käsitöiden teon. Oli todella iso kynnys alkaa taas tekemään ja ostamaan lankaa ja tarvikkeita. Nyt olen jopa ostanut kolmet puikot ja lankaakin. Yhden käsityölehden uskalsin tilata. Mutta koko ajan takaraivasso kummittelee että josko taaskin joutuu luopumaan tästä kaikesta. 

Jotta elämä ei olisi helppoa, on nivelet ilmoitelleet olemassa olostaan. Nyt sitten on kutsu reumalääkärille käynyt. Tämä tietysti vaikuttaa neulomiseen. Virkkaus tekee kipeämpää, joten sitä ei oikeastaan tehdä ollenkaan. Mutta päivä kerrallaan ... Ehkä näitä omanpääntuotoksia alkaa taas blogissa näkymään.

ps. Valkoinen aloitus on joulukalenrineulontaa ... Niina Laitinen desings julkaisee joka päivä uuden ohjeen pätkän. Joten saas nähdä millaiset sukat jouluna on jalassa.