Välinevarustelun uudestaan aloittamisen tuskaa

Ylpeänä esittelen miun keskeneräiset. Niitä on peräti kaksi kipaletta. 

Blogiani lukeneet tietävät että menetin taitelun sädesientä(aktinobakteeri) vastaan. Melkein koko omaisuus meni kaatopaikalle. Aloitin kaatopaikkakuorman teon vaikeimmasta eli käsityötarvikkeista. Lehdet meni suht kivuttomasti paperinkeräykseen. En tiedä edes miten monta vuosikertaa ja miten monesta lehdestä. Seuraavaksi itse kerätyt ohjeet kansioineen. Kirjojen kanssa joutui jo käymään painia itsensä kanssa. Mutta eihän niitä saanut pelastettua vaikka päällään olisi seisonut. Lankojen ja kankaiden tai minkään muovisen härpäkkeen kohdalla ei tarvinnut miettiä säästääkö vai ei. Pakko ne oli vain laittaa viimeiselle leposijalle. Puikot otin kuitenkin mukaan ja luulin saavani ne homeettomiksi. Mutta ei se ollutkaan niin helppoa. Kaikki koivuiset, ruusupuiset ja jopa ne novitan puikot meni samaan osoitteeseen muiden kanssa.

Vasta nyt olen uudestaan aloittanut käsitöiden teon. Oli todella iso kynnys alkaa taas tekemään ja ostamaan lankaa ja tarvikkeita. Nyt olen jopa ostanut kolmet puikot ja lankaakin. Yhden käsityölehden uskalsin tilata. Mutta koko ajan takaraivasso kummittelee että josko taaskin joutuu luopumaan tästä kaikesta. 

Jotta elämä ei olisi helppoa, on nivelet ilmoitelleet olemassa olostaan. Nyt sitten on kutsu reumalääkärille käynyt. Tämä tietysti vaikuttaa neulomiseen. Virkkaus tekee kipeämpää, joten sitä ei oikeastaan tehdä ollenkaan. Mutta päivä kerrallaan ... Ehkä näitä omanpääntuotoksia alkaa taas blogissa näkymään.

ps. Valkoinen aloitus on joulukalenrineulontaa ... Niina Laitinen desings julkaisee joka päivä uuden ohjeen pätkän. Joten saas nähdä millaiset sukat jouluna on jalassa.