Eilinen tohtorisetä kysyi, jos saisi yhden toiveen. Toiveen joka parantaisi tämän taudin, Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä että toimistotöihin en enää palaisi. Tekisin itselleni ammatin harrastuksista. Kouluttaisin lisää kädentaitojen osalta ja valokuvausta siinä sivussa. Tekisin sitä mistä nautin suunnattomasti ja minkä tekemisestä saan hyvän olon.
Tänään sitten aloin miettimään että vaikuttiko tuohon päätökseen kuitenkin nämä oireilut. Vai se ettei tämä sosiaalinen ihminen vaan sovi pieneen konttoriin eristyksiin. Vai se etten osaa olla tekemättä käsilläni. Ammattini on kuitenkin hyvin tarkkaan määrättyä mitä tekee ja miten tekee. Jos omia sovelluksia tekee niin saattaa päästä tiilenpäitä lukemaan. Luovuus siis kuolee tässä nykyisessä ammatissa. Nyt tietysti mietitte mikä se sellainen ammatti on .... kirjanpitäjä.
Tämän taudin myötä on joutunut luopumaan osaksi myös harrastuksista. Joten olisi lottovoitto jos niillä voisi vielä elättää itsensä. Vaikka käsityöläinen tarvitsee sen lottovoiton elääkseen jos meinaa käsitöillä itsensä työllistää.
Kysymys joka jää vieläkin mieltäni vaivaamaan ...
Moniallergisen, homealtistuneen, monikemikaaliyliherkän yksinhuoltajaäidin käsitöitä sekä valokuvia lenkkipoluilta höystettynä höyrynpäästelypurkauksilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Arvoisa kansan äänitorvi
Olen yrittänyt pitää sisäilmasta sairastuneiden asiaa esillä somessa sekä muissakin kanavissa esillä . Teidänkin somessa tai ihan livenä ko...
-
Kiitetään tästäkin saadusta kosteusvauriohomeita ja liian montaa altistumista. Kortisonia joudun syömään ties kuin kauan, koska immuu...
-
Olin jo päättänyt lopettaa sisäilmaposmotuksen. Mutta kun pienellä kylällä tulee tilaisuus vaikuttaa asioihin, ei tilaisuutta voi jättää kä...
-
TÄMÄ HUIVI ON MINUN!!! AIVAN UPEA, IHANA........ VÄRI, LANKA JA MALLI. KAIKKI OSUI IHAN NAPPIIN. SOPII VIELÄ TOSI HYVIN MIUN UUTEEN MUSTAAN ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti