Lääkitystä muutama päivä takana. Olo kamala ja voimat meinaa loppua. Onneksi on YSTÄVÄT. Mitä tekisin ilman ystäviä? Eräs ystäväni totesi, että tekisin itse. Luultavasti tekisin, mutta terveyden kustannuksella leikkisin samalla. Avun vastaan ottaminen on tällaiselle "itseainatehneelle" vaikeaa. KIITÄN sydämmestäni näitä ihania ihmisiä jotka tekivät homehelvetistä inhimillisemmän.
Yhteiskunta - hyvinvointiyhteiskunta ... En koe asuvani sellaisessa. Pitkän taistelun jälkeen sain vihdoin diagnoosin sairaudesta josta kukaan ei vielä oikein tiedä mitään. Tämä oikeuttaa nyt sitten onneksi "luvalliseen" sairastamiseen ja en ole luulosairas.
Ilman maallista omaisuutta onneksi selviää ja hyvin vähällä tulee toimeen.
Päivä kerrallaan ja edelleen taistelua jatkaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti