Varoituksen sana astmatutkimuksista ja allergialääkkeistä/vieraskynäteksti

Kärsittyäni vuosia vaikeista keuhko-oireista päädyin tutun lääkärin suosittelemana yksityisen keuhkolääkärin potilaaksi. Hän ehdotti hoitokokeilua hoitavalla astmalääkkeellä, koska oli nähnyt tapauksia joissa potilaan keuhkot ovat olleet niin tulehtuneet, että avaava alkoi vaikuttaa vasta kuukausien hoidon jälkeen. Julkisella ei vaivauduttu kokeilemaan tai osattu edes tätä. Lääkkeistä oli selvästi apua, mutta tutkimuksissa ja PEF-seurannassa ei löytynyt mitään. Sain satunnaisesti PEF-puhalluksissa kiinni vuorokausivaihtelua ja reagointia avaavaan lääkkeeseen.

Tilanne alkoi askarruttaa koko ajan enemmän. Jokin selvästi aiheutti tilanteen pahenemista ja/tai pilasi tutkimusten tuloksia. Päätin tehdä PEF-seurannan pahimpaan ulkohomeaikaan vointini ollessa huonoimmillaan ja jostain tuli ajatus jättää allergialääkkeet pois. Näin menetellen astma jäi kiinni. Tuloksista keuhkolääkäri totesi, ettei se ole hoitotasapainossakaan. Hänen mukaansa tällainen allergialääkkeiden vaikutus on erittäin harvinainen ilmiö. Huomasin vasta vastaanotolla, että ensimmäiset kolme päivää olivat seurannassa suoraa viivaa ilman mitään keuhkojen tilavuuden vaihtelua - olin ottanut viimeisen allergialääkkeen edellisenä päivänä ennen seurannan aloittamista.

Nyt aiemmat tapahtumat alkoivat mietityttää. Tarkastin satunnaisesti muutaman laboratorion spirometria- ja muiden keuhkotutkimusten potilasohjeita. Kahden laboratorion spirometrian ohjeissa ei ollut mitään mainintaa allergialääkkeistä ja yhden ohjeissa oikein sanottiin, ettei niillä ole vaikutusta tuloksiin. Enpä menisi sanomaan moista.

Sitten aihe alkoikin riivata toden teolla ja päätin selvittää, onko aihetta tutkittu. Kyllä vain, olipa hyvinkin. Jo vuonna 1992 on metatutkimuksessa todettu: “Tavallisesti suositeltua annosta suuremmalla annoksella H1-estäjien osoitettiin estävän rasitusastmaa ja vaihtelevasti alkuvaiheen reaktiota allergeenialtistuksen jälkeen. Niiden vaikutus myöhäisvaiheen allergiseen reaktioon sekä niiden kliininen teho kokeiden aikana on kuitenkin vähemmän johdonmukainen.” (Bousquet J, Godard P, Michel FB. Antihistamines in the treatment of asthma. Eur Respir J. 1992 Oct;5(9):1137-42.)

Käyttämälläni ebastiinilla on todettu suoranaista vaikutusta astmaan: “Astmasta kärsivien potilaiden annosriippuvaista suojaa histamiinin aiheuttamalta bronkokonstriktiolta (keuhkojen/keuhkoputkien supistuminen) on osoitettu kolmen päivän jälkeen, kun on käytetty ebastiinia 10 tai 30 mg päivässä.” (Ebastine. A Review of its Pharmacological Properties and Clinical Efficacy in the Treatment of Allergic Disorders. Wiseman, L.R. & Faulds, D. Drugs (1996) 51: 260. https://doi.org/10.2165/00003495-199651020-00006)
“Ebastiini ei ainoastaan estä tyypin I allergisia reaktioita, vaan se voi myös estää hengitysteiden tulehdusta vähentämällä seerumin ECP-tasoja erityisesti potilailla, joilla on atooppinen astma.” (Effect of Ebastine on Serum Eosinophil Cationic Protein Levels in Patients with Bronchial Asthma. Horiguchi, T., Tachikawa, S., Kasahara, J. et al. Clin. Drug Investig. (1999) 17: 435. https://doi.org/10.2165/00044011-199917060-00003)

Ebastiini siis voi auttaa astmaan jo minimiannoksella, toisin kuin ensimmäisessä raportissa mainitut muut allergialääkkeet. Ilmankos vointi on kohentunut, kun olen tietämättäni syönyt ehkä tehokkaimmin astmaa hoitavaa allergialääkettä. Jälkikäteen ja tutkimustiedon valossa kaikki onkin päivänselvää.

Olkoon kuinka harvinainen ilmiö hyvänsä, niin suosittelen kaikkia muitakin jättämään allergialääkkeet pois viittä päivää ennen kaikkia keuhkotutkimuksia, kuten keuhkolääkärini minua ohjeisti. Ilmiö voi olla myös alidiagnosoitu ja tämänhetkisillä ohjeistuksilla jää varmuudella astmoja toteamatta. “Vähemmän johdonmukainen” osuu väistämättä aina jonkun kohdalle.