Melkein 4-vuotta sisäilmasta puhumista, Palkaksi olen saanut siitä hiljaisuuden jota voisi veitsellä leikata. Rahallista korvausta en ole saanut mistää kun sitäkin joku kuitenkin miettii. Oman henkisen jaksamisen olen kyllä koville laittanut ja siitä maksetaan nyt hintaa. Olen saanut ystäviä jotka ovat kohdanneet saman kohtalon kuin minä. Mutta tämä sairaus asettaa omat rajoituksensa joten emme koskaan edees nokatusten tavanneet. Maksettu hinta on ollut suurempi kuin se mitä näistä vuosista olen saanut.
Toivon että edes joku on valaistuksen kokenut tämän neljän vuoden aikana. Isoja tekoja ei olisi vaadittu tietoisuuden lisäämisessä. Silti esimerkiksi oikean tiedon jakaminen on monelle liian iso tehtävä. Meidän jokaisen tehtävä olisi pitää huoli siitä että lapsemme edes saavat oikeudenmaisen ja inhimillisen kohtelun. Se onnistuu vain avaamalla suumme ja kertomala kuinka asiat on.
Kiitos kuitenkin näistä vuosista. En niitä vaihtaisi vaikka mahdollisuus annettaisiin. Jatkossa saatan kertoa omasta voinnistani tai käynneistäni lääkärissä. Terapiana jatkan Valokuvan voimaa-blogin pitämistä. En enää kirjoita päättäjille tai palopuheita pidä. Ne saa jatkossa tehdä joku muu.
Hymyillään kun nähdään. Paitsi että se hymy ei näy maskin takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti