Kolmisen tuntia kunnantalollamme kuntavaaliehdokkaiden ajatuksia kuulemassa. Jos joku ei vielä minua tuntenut niin nyt tietää ainakin minun suuren suuni. Sitä en tiedä puhuinko liian suoraan, mutta ei näistä asioista kaunista millään sanakäänteillä. Tilaisuuteen mennessäni en vielä tiennyt ketä äänestän mutta nyt onkin muutama vaihtoehto jolle kullan arvoisen ääneni voisin antaa. Ilokseni huomasin että monet ehdokkaat olivat valaistuneet sisäilma-asioissa. Meidän kunnassa ei todellakaan voi enää maton alle lakaista sillä sinne ei enää mahdu.
Yleisilme on meidän kylällä jämähtänyt sinne 80-luvulle. Ja jos kurkkaa kiinteistöihin sisälle, niin sama teema jatkuu. Puhutaan kunnan veto- sekä elinvoimasta. Kyllä muuttohalut katoaa kun katselee kylänraitin kiinteistöjä. Puhumattakaan jos sattuu vielä vaikka astumaan sisälle näihin rakennuksiin. Esikmerkiksi Tokmannilla on niin aromikas ominaistuoksu jotta ei voi erehtyä onko sisäilmassa vikkaa vikkaa.
Kunnassamme korjataan kalliita kylpyhuoneita kiinteistöihin joissa ei ole edes salaojitusta olemassa. Kuulemani mukaan salaojitus piti tulla jo viime kesänä ... Ei ole näkynyt. Kosteus nousee maasta rakennuksien muovimattojen alle muhimaan. Jos sähköpattereiden asennus kesti 3 kk ilmoituksesta laskien niin isompi operaatio vaatii enempi aikaa...
Vihdoin lupailtiin laittaa muutama kiinteistö purkuun. Sitä olenkin odottanut jo melkein koko täällä asumisen ajan. Sisäilmaongelmaisen kiinteistön ylläpito on rahan haaskausta. Rakennetaan ja korjataan kunnolla. Korjataan sellaisia kiinteistöjä joita oikeasti kannattaa korjata. Maali on hyvä lumelääke näihin ongelmiin, mutta se home puskee valitettavasti siitäkin läpi.
Onhan se hienoa puhua että houkutellaan ihmisiä muuttamaan tänne. Tämän kunnan kylänraitti vaatii aikamoisen kasvojenkohotuksen. Ei mitään poppakonsteja vaan rehellista tervettä rakentamista ja korjaamista. Näihin jos panostetaan oman kylän osaajia käyttäen niiin kyllähän se silloin työllistääkin.
Ihminen voi näköjään ottaa kaikki mahdolliset sisäilmaoireet kolmessa tunnissa :( Mutta voin kertoa että miusta äskeinen tilaisuus oli kaiken tään kivun ja säryn arvoista. Pahoittelen niitä miljoonaa ja yhtä virhettä joita taatusti on tekstissä. Sekä aivosumun aiheuttamia ajatuksia joita kunnantalon sisäilma sekä hajusteet aiheuttivat. Minun vaurioitunut hajuhermoni kärähtäneine käämeineen ei tilasta tykännyt.
Mutta nyt käy käsi särkylääkepurkilla jotta ensi yönä saa nukuttua. Ehkä vielä muutama kuppi vihreää teetä jotta myrkyt saa kropasta nopeammin poistumaan.
Moniallergisen, homealtistuneen, monikemikaaliyliherkän yksinhuoltajaäidin käsitöitä sekä valokuvia lenkkipoluilta höystettynä höyrynpäästelypurkauksilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Arvoisa kansan äänitorvi
Olen yrittänyt pitää sisäilmasta sairastuneiden asiaa esillä somessa sekä muissakin kanavissa esillä . Teidänkin somessa tai ihan livenä ko...
-
Kiitetään tästäkin saadusta kosteusvauriohomeita ja liian montaa altistumista. Kortisonia joudun syömään ties kuin kauan, koska immuu...
-
TÄMÄ HUIVI ON MINUN!!! AIVAN UPEA, IHANA........ VÄRI, LANKA JA MALLI. KAIKKI OSUI IHAN NAPPIIN. SOPII VIELÄ TOSI HYVIN MIUN UUTEEN MUSTAAN ...
-
Olin jo päättänyt lopettaa sisäilmaposmotuksen. Mutta kun pienellä kylällä tulee tilaisuus vaikuttaa asioihin, ei tilaisuutta voi jättää kä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti