Jotenkin tätä haastetta oli vaikea lähteä lähestymään. Tein päätöksen alkuun ettei kuvassa ole eläintä eikä ihmistä. Joten tyytykää tähän emoon poikineen :)
Moniallergisen, homealtistuneen, monikemikaaliyliherkän yksinhuoltajaäidin käsitöitä sekä valokuvia lenkkipoluilta höystettynä höyrynpäästelypurkauksilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Arvoisa kansan äänitorvi
Olen yrittänyt pitää sisäilmasta sairastuneiden asiaa esillä somessa sekä muissakin kanavissa esillä . Teidänkin somessa tai ihan livenä ko...
-
Kiitetään tästäkin saadusta kosteusvauriohomeita ja liian montaa altistumista. Kortisonia joudun syömään ties kuin kauan, koska immuu...
-
TÄMÄ HUIVI ON MINUN!!! AIVAN UPEA, IHANA........ VÄRI, LANKA JA MALLI. KAIKKI OSUI IHAN NAPPIIN. SOPII VIELÄ TOSI HYVIN MIUN UUTEEN MUSTAAN ...
-
Olin jo päättänyt lopettaa sisäilmaposmotuksen. Mutta kun pienellä kylällä tulee tilaisuus vaikuttaa asioihin, ei tilaisuutta voi jättää kä...
3 kommenttia:
Mulla sama ongelma, ratkaisua en oo viel löytänyt,.mutta sinä löysit upean ratkaisun..upea idis! <3 hyvä sinä!!!
Kiitos :) Lenkillä kannattaa käydä ja saattaa vaikka idean poikanen tupsahtaa.
Lähetä kommentti