Tänään vietetty päivä vuoteen pohjalla potien aivosumua ja posket huutaneet hoosiannaa. Luulisi että lääkärissä käynnin jälkeen olo korjautuisi, mutta tässä tapauksessa on päinvastoin.
Sisäilma - se näkymätön sisäilma. Sen ei pitäisi tuntua missää, jos kaikki olisi kunnossa. 15 minuuttia sairaalassa oloa ja kuumeinen olo alkaa hiipiä päälle. Vähitellen lisääntyi sitten muutkin flunssaiset oireet. Tällä kertaa selvisin ilman nivelkipuja tai ne iskee luultavasti sitten yöllä. Toiset toipuu tohtorien luona ja minä tulen vain sairaammaksi - aika koomista. Huumorihan se tästäkin pitää repiä.
Minä en kestä sairastumatta edes tuota 15 minuuttia noissa tiloissa joissa toiset työskentelee koko päivän. Eivätkö he oireile vai eikö heidän ääntään kuulla ?
Toivottavasti saitte jotakin jutusta kiinni. Aivosumussa kun minulla tippuu sanoja pois tekstistä että puheesta. Lisäksi muisti on heikko altistuspäivinä sekä ajatus karkailee vaikka miten keskittyisi kirjoittamiseen. Tänään ei mammaa edes päästetty tiskikoneen kimppuun. Viimeksi kun sain sirpaleita aikaiseksi ;)
Pitäähän tekstissä olla jotain positiivista. Periksiantamaton työ palkitaan ja iso tukija kampiksessa mukana. HYVÄ NAISET <3
Oikeesti sairas on #oikeestisairas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti