HOMELAKI … pelkkä sanakin puistattaa. Tätä homelaki ajatusta käsiteltiin työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön uudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Tämä olisi helpottanut taloudellisesti 6kk:n ajan homeen takia työpaikan jättänyttä. Aikaa etsiä terveellä sisäilmalla varustettu työpaikka. Työpaikan, jossa ei oireile ja eikä tule sairaaksi.
Miksi meitä homealtistuneita ja kemikaaliyliherkkiä ei oteta oikeasti sairaina ihmisinä ja normaalissa terveydenhuoltolaissa/säädöksissä tai tautiluokituksessa huomioon. Meidät koetetaan tunkea jonnekin erilliseen lakiin ja korvamerkitä. Onhan se tietty hyvä, että yritetään saada edes jonkinlaista sosiaaliturvaa täysin sosiaaliturvattomille ihmisille. RAHAHAN se varmaan ratkaisi tämänkin lain kohtalon. Asiasta ei päästy yksimielisyyteen. Olisimmehan me sairastuneet heti olleet lisää vaatimassa oikeuksia/etuuksia, joten ei kannata antaa sitä vähäänkään tukea meille.
Siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on kyllä meidät jo huomattu. Syynä ehkä suuri suumme, sillä emme tyydy tähän väliinputoajan rooliin. Heidän mielestään asemamme on kyllä hankala ja työtä sen parantamiseksi on jatkettava. Ihan oikea ajatus – tälle pitää tehdä jotain. Olisikohan näillekin tyypeille laitettava se kuuluisa ”pakkoollavalmiina” – päivä. Tässähän voi vielä vierähtää vuosia …
Kuka oikein pitää sitten meidän puolta. Äänestämämme poliitikot vain kinastelevat asioista ja päivittelevät tilanteen vaikeutta. Tapahtuisiko jotain, jos joku heppu siellä eduskunnassa sairastuisi homeesta ja saisi jälkitautina kemikaaliyliherkkyyden. Joutuisi käyttämään maskia istuntosalissa. Miettiä koko arjen uusiksi … hajusteettomaksi ja mahdollisimman vähän kemikaaleja sisältäväksi. Työpaikalla kansanedustaja kolleegat joutuisivat tämän myös huomioimaan omissa toimissaan. Ei enää leijuisi isot parfyymipilvet ja raikkaat kukkaistuoksut.
Onneksi on olemassa ihanat vertaistukiryhmät, joissa ihmiset eivät ajattele ensimmäisenä rahaa. Nämä ihanat ihmiset auttavat jaksamaan huonoinakin päivinä. Aina ei kuitenkaan jaksa olla positiivinen. Jatkamme siitä huolimatta taistelua yhdessä oikeuksiemme ja terveen sisäilman puolesta.
-Kirsi-
ps. Tällä kertaa en mainitse nimentä sitä ”jonka-nimeä-ei-ääneen-saa-sanoa”. Olen hänen sanoistaan huolimatta sairas – oikeasti sairas. Mutta hän jääköön ilman palstatilaa tällä kertaa.
1 kommentti:
Olipa todella hyvä kirjoitus!! Löysin blogisi yhden ryhmän kautta ja olen iloinen siitä.
Meidän perheessä on yksi lapsi, joka sairastunut eskari ikäisenä päiväkodin homeista ja siitä jatkoi suoraan homekouluun. Nyt useamman vuoden jälkeen edelleen taistellaan sen asian kanssa, että tyttö ei meinaa päästä tasapainoon sairauksien kanssa. Astma pahenee aina, jos jossain paikassa on huono sisäilma/hometta. Myös takalle ja kynttilöille on tyttö altistunut niin pahasti, että niitä emme voi kotona polttaa. Onneksi nyt pääsemme uuteen kotiin, jossa ei ole takkaa lainkaan ja kodin pitäisi olla puhdas muutenkin. Tytöllä on homealtistumisen lisäksi hankalahoitoinen astma, laajat ruoka-aineallergiat, refluksi ja lastenreuma.
Kovasti toivon voimia sinne!!
Lähetä kommentti