Jari Kokon dokumenttielokuva KANARIALINNUT katsonnassa.
Ennen vanhaan kanarialinnut suljettiin häkkiin ja vietiin alas kaivokseen. Kun lintu alkoi voida huonosti, tiedetiin, että ilma on myrkyllistä. Nykyajan kanarialinnut joutuvat häkkiin vasta sen jälkeen, kun ovat sairastuneet.
Ihan kuin omasta elämästä. Samoja ajatuksia ja tuntemuksia kuin dogumentissä esiintyvillä homealtistuneilla.
Muutamia avainsanoja mitä itselle on herännyt sairastumisen myötä. Nämä samat asiat tulevat myös dokumentistä voimakkaasti esille.
- unelmien ja haaveiden romuttuminen
- eristäytyminen
- luopuminen
- menetys(etenkin terveys)
- vastuunkanto
- ymmärtämättömyys
- reviirin pieneneminen
- rajoittunut sosiaalinen elämä
- rajoittaa ja tekee "lisätyötä" lähipiirille/perheelle
- uskon menetys yhteiskuntaan, lääkäreihin, avun/tuen saantiin
- rakennukset ja raha on tärkeämpää kuin TERVEYS
- pelko että menettää loputkin mitä vielä on
- vaikeneminen asioista
En tiedä saako terve ihminen(homealtumaton) tästä dokumentista samalla tavalla irti kuin homehelvetin kokenut.
Tämä on hyvä muistaa.
Jos luulet olevasi pohjalla niin se on vasta välipohja.
Edit-tätin lisäys: Se että ihmiset joutuvat kaiken menetyksen ja sairastumisen lisäksi uhkailun, painostuksen ja syyllistämine kohteeksi. Tämä kaikki on tavallaan "sallittua" kun asioista vaietaan. Rahalla, vallalla ja hyväveli-systeemillä on näissäkin asioissa liian iso päätäntävalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti