maanantai 28. syyskuuta 2015

Pohdintaa ja mietintää ...

Toiset muuttavat työn tai ihastuksen perässä. Minä luultavasti muutan terveyden takia. Syitä voi olla monia, mutta sairaana ei se muuttaminenkaan ole helppoa.

Henkisesti on oma prosessinsa. Lapsilla menee TAAS kaveripiiri uusiksi, koulu, koti ja harrastukset vain siksi ettei äiti pysty asumaan ihan missä tahansa asunnossa. Ja niitä minulle sopivia asuntoja on todella harvassa.Puhumattakaan että kyseisellä paikkakunnalla on terve koulu.

Nyt on ilmanvaihtoa kohennettu nykyisessä asunnossa ja se auttaa oleskelutilojen ilmanvaihtoa että laatua. Kumpaankin huoneeseen lisättiin oma "räppänä" suodattimineen. Mutta ei sekään vielä ratkaisut kaikkia ongelmia. Toinen paha vihollinen on tuo tupakansavu jota puskee jostain seinän takaa. Keittiö oli taas viikonloppuna kuin "kaasukammio". Ilmastointi on pakko olla pois päältä ja ikkuna auki jos keittiössä meinaa oleskella. Jostain kumman syystä nää 80-luvun ratkaisut ei vain toimi.

Jos kuitenkin palaisin takaisin asiaan. Sydänt' raastaa jos taas lapset joutuvat laittamaan kaiken uusiksi, mutta ei taas minun terveys anna enää myöten huonoa asumistakaan. Nyt tuntuu että olen siinä tilanteessa josta en enää jaksa yksin selvitä. Apukäsiä tarvitsisi ja paljon, mutta mistä niitä saa .... Oma kunto ja talous alkaa olemaan niin pohjalukemissa, kun tästä homehelvetistä on yrittänyt rämpiä ylös. Onpa taas synkkää tekstiä, mutta niin on olokin.




Mutta jos taas miljoonannen kerran yrittäisi käydä asuntotarjonnan läpi.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Hyvinvointimessut OKL-halli Savonlinna

Ihan ensiksi täytyy kiittää messujen järjestäjiä loistavasta tapahtumasta. Sieltä löytyi varmasti jokaiselle jotain. Hyvinvointia, terveyttä, yhdistyksiä, harrastuksia, musiikkia, kahvia, iloisia ja auttavaisia ihmisiä, puheen sorinaa, kahvia, pullaa, vertaistukea jne.

Toivottavasti kuvista välityy lämmin tunnelma joka messuilla vallitsi,




Soutuveneellä Helsingistä Savonlinnaan oli tuotu jalkaa vipattavaa musiikkia.











Nää tyypit varmaan jaksoi loppuun asti kun oli niin lokoisat oltavat-



Paikka oli tupaten täynnä heti aamu yhdeksästä. Ainut negatiivinen asia oli sisäilma, mutta Savonlinnasta ei taida löytyä tarpeeksi isoa hyvällä sisäilmalla varustettua tilaa. Mutta maskin kanssa sompailtiin hyvin se pari tuntia siellä ja nyt kropassa että nupissa tuntuu. Joten tästä johtuen juttu on lyhyempi kuin ajattelin. Pahoittelen jo valmiiksi monia kirjoitusvirheitä ja ajatuskatkoja 

Järjestäjille vielä terveisiä, että jatkakaa samalla mallilla.

Oli ihanaa nähdä ihmisä vuosien takaa ja vähän kauenpaakin. Terveisiä kovasti Kerimälle. Ehkä se muuttoauton nokka sinne osoittaa ....

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Homemuistelot

Tuon otsikonhan voi käsittää monella tapaa. Voisi muistella vaikka kotiin liittyviä muistoja tai sitten homeeseen liittyviä. Että varmaan ylläty jos valitsen noista jälkimmäisen. Tätä aihetta olen jo pyöritellyt mielessäni monta kertaa, mutta saamattomuuttani en ole sitä saanut tekstiksi asti.

Ennen kouluikää olen varmaan jo saanut aimo annoksen mikrobi.ilmaa hengitellä. Sillä näin aikuisena miettii että miten sellaisissa asunnoissa edes annettiin asua. Ensimmäinen kunnolla rakennettu koti oli noin 8-vuotiaana(jos oikein muistan). Isäni rakensi omakotitalon ns hartipankilla ja veljesvoimin. Joku kiva pyromaani kerkesi sen polttamaankin ennenkuin pääsimme sinne muuttamaan. Muistan edelleen ne loimut jotka näkyi taivaanrannassa. Vaikka tämä oli rakennettu 80-luvulla klinkkereineen päivineen, oli se silloin terve ja luksuskoti verrattuna aikaisempiin. Tätä ihanuutta kesti kuudennelle luokalle asti jolloin sitten vanhempien eron myötä tämä myytiin. Sen jälkeen ainakin pari kotia oli hyvin tujulla sisäilmalla varustettu. Sitä silloin en kylläkään tiennyt. Oireilemaan aloin vasta noin täysi-ikäisenä. Silloin asuimme pienellä paikkakunnalla ja s-marketin yläkerrassa, jossa oli useempi vuokra-asunto. Näin jälkeenpäin ajateltuna se olisi pitänyt kiertää kaukaa.

Sen jälkeen kun itse pääsin ns asuntoja etsimään ja en vielä tiennyt tästä nykyisestä taudista mitään tai saatikka homeen vaaroista. Muutama kohde olisi voinut jäädä kokematta sisäilman tai sitten asuinympäristön takia. Terveyden kannalta pahin paikka oli omakotitalo joka oli rakennettu 50-luvulla ja laajennettu 80-luvun taitteessa. Sitähän en tiedä vielä tänäkään päivänä mille kaikelle siellä altistuin, mutta ilmeisesti ABPA on jo silloin puhjennut. Allergiat kyllä paheni siellä asuessa huimalla tahdilla sekä astma-diagnoosikin tuli saatua. Lapset oli allergisia vaikka mille ja astmaakin pukkasi. Tämän kyseisen asunnon kun silloin olisin osannut välttää. Vaihtoehtona oli toinenkin mutta päädyimme tähän paikkaan. Tästä paikasta päästyäni alkoi itselläni toipuminen. Astma hetkellisesti ihmeparani. Hajuaistin toivuttua tajusin että omaisuus on edelleen saastunutta monista pesuista yms keinoista huolimatta. Ensimmäisen kerran jouduin laittamaan hyvin paljon omaisuutta kaatopaikalle.

Tämän jälkeen oli vielä pari muuttoa kunnes pääsimme tutustumaan sädesienimaailmaan. Ja uusi keikka kaatopaikalle. Tätä yhteiseloa sädesienen kanssa kesti pari vuotta. Olemme nyt siis päässeet tähän nykyisiin kotiin. Ei se tuuri edelleenkään kääntynyt parempaan. Joku oireiluttaa tässäkin asumuksessa. Mutta löytyykö enää koskaa minulle asuntoa jossa en oireile ??? Pieni epätoivo alkaa jo hiipiä.

Toinen asia mikä voisi vaikuttaa sisäilmallaan terveyteen on koulumaailma. Koulujen osalta uskon että on ollut aika hyvä tuuri. Ne olivat silloin vielä hyvässä kunnossa. Yksi koulu kylläkin on nykyisin muussa käytössä. Kyseisen rakennuksen sisäilmasta ei ole tietoa mutta ilmeisesti se olisi ollut myös liian pieni silloisille oppilasmäärille. Viereen on siksi rakennettu koulu/päiväkoti yhdistelmä. Yläasteesta en ole niin varma ja onhan sitä rempattukin ihan reippaasti. Aikuisena kylläkin tuli lisää otettua "tervettä" sisäilmaa kun opiskelin merkonomiksi aikuiskoulutuksena sekä lisäkoulutusta/päivitystä ammattiin hakiessa ammattikorkeakoulusta.

Työpaikoissakin on ollut huonon sisäilman kohteita joten toksiineja on saatu sieltä ja täältä. Jos tätä summaan yhteeni niin en enää ihmettele yhtään että tämä tauti on taakkana. Mietin vain että nykylapset altistuvat vielä enempi kun nykymateriaalit alkavat erittään VOC:eja sisäilmaan päästyään kosteuden kanssa tekemisiin. Päähän tässä halkeaa jo miettiessä. Missä on oikeasti se päättäjien vastuu ihmisten terveydestä. Vai onko se sitä että kun ei omalle kohdalle osu niin olkoon ... Välipitämättömyys on niin syvältä. Tässäkän asiassa auttaa vain se omakohtainen kokemus, jotta silmät aukeaa. HERÄTKÄÄ JO - Suomi kahlaa jo homeessa !!!



tiistai 22. syyskuuta 2015

Kirje sinulle joka päätät asioista ja voit VAIKUTTAA

hei sinä siellä

Olen vaikeasti sisäilmasta sairastunut ja odottelen parhaillaan ns eläkepapereita. Olen vasta 44-vuotias ja jo nyt täysin työkyvytön. Juuri ja juuri selviän arjen haasteista ja niissäkin tarvitsen apuna hengityssuojainta.

Työpaikoilla sairastetaan yllättävän paljon sisäilman ja kosteusvaurioiden sekä rakennusvirheiden takia. Miten paljon on vielä jäänyt näitä sairastuneita "ilmoittautumatta", koska eivät uskalla tulla kaapista ulos työpaikan menetyksen takia. Työteho paranee hyvässä sisäilmassa. Sairaslomat vähenevät  sillä monet sisäilmasairaat ovat pitkillä sairaslomilla. Lisäksi jos koulut ja päiväkodit olisivat kunnossa, ei vanhempien tarvitsisi olla niin paljon sairaita lapsia kotona hoitamassa.

Miksi tämä asia on vaikea kaikille osapuolille? RAHA sekä tiettysti asenteet, hyvävelisopimukset ja kiirettä rakentamisessa nyt unohtamatta. Monen ihmisen terveys vain menee näiden takia ja kohta meillä ei ole enää työkykyisiä työntekijäitä saatikka veronmaksajia, jotka maksavat tulevaisuudessa meidän eläkkeemme. OLISIKO KORKEA AIKA TEHDÄ JOTAIN !!!

Toivon että tätä sanomaa vietäisiin laajalla rintamalla eteenpäin. Tyytyväinen ja terve työntekijä on arvokas työantajalle, sillä hän on tehokkaampi, huolellisempi ja idearikkaampi.


Ystävällisin terveisin Kirsi, homealtistunut, sisäilmasairas ja tuleva eläkeläinen-


ps linkki blogiini jossa kerron lisää omakohtaisesta homehelvetistä

https://www.facebook.com/kipakkakipinoi?ref=aymt_homepage_panel



perjantai 18. syyskuuta 2015

kipua ja kolotusta

Pahoittelen että kirjoittelu on jäänyt pääasiassa Facebookin puolelle. Jotenkin sinne on helpompi kirjoittaa päiväkirjamaisesti. Viimeisten postausten jälkeen tauti on ottanut takapakkia ja mieli sen mukainen.

Ei päivääkään ilman kipua ja kolotusta. Joskus joku sanoin että kipuukin tottuu, mutta ei tämä nainen näytä tottuvan. Kipu syö henkisesti ja ottaa koville. Ikää on vain se 44 ja portaiden sekä loivien mäkien kipuaminen sattuu polviin. Mieli koettaa olla vielä kuin nuorella tytöllä, mutta kroppa palauttaa maan pinnalle.

Tätä kamalaa kipuilua tutkittiin nyt verikokeiden verran. Niissä ei siis näkynyt reumaa, mutta voiko pelkkä hometauti aiheuttaa näin invalidisoivat kivut ???

Uutta kotia etsitään koko ajan. Alkaa tuntumaan että olen jo asunnonvälittäjien mustalla listalla, kun ei sille kelpaa mikään. Ehkä kelpaisi joku asunto jos siitä olisi pidetty ajallaan huolta.

Unelmien koti, haaveet tuntuvat vain syövän naista henkisesti. Pelkkä arjen pyörittäminen on jo oma haasteensa. Miten sitten voisi edes kuvitella muuttamisesta terveeseen kotiin. Pelkkä ajatuskin jo sattuu joka paikkaan. Pahana päivänä kun ei meinaa päästä kivutta paria askelmaa.

Tänään voisi kipuilevan kropan palkinta kunnon marjapommilla. Ei ne vitamiinit ainakaan ole pahasta.