maanantai 16. tammikuuta 2017

Ei haastattelulle

"Haastateltava haussa!
Onko homeongelma aiheuttanut sinulle astmaa? Haluatko kertoa asiasta SDP:n sivuilla lyhytvideolla? Kuvaukset Helsingissä ensi viikolla. Haastateltavalle maksetaan palkkio sekä matkakulut. Kiinnostuitko? "

Tällainen ilmoitus oli ison potilasjärjestön facebook-seinällä. Kiinnostus lopahti heti kun huomasin poliittisen leiman tässä ilmoituksessa. Ja tuli siihen vähän napakasti vastattuakin:

Ei onnistu enää reissaaminen vaikka miten miettis. Sisäilma vienyt täysin terveyden ja tuonut mukanaan mukavia liitännäissairauksia kuten fibro, ABPA jne... Enkä halua antaa kasvojani yhdellekään puolueelle sillä niin ala-arvoisesti on sisäilma-asioita hoidettu. Kipakka on puhunut . UGH!



Tämä pisti samalla miettimään kuntavaaleja. Onko puolueen kalastettava ääniä sairaiden ihmisten naamalla? Onko tämä sisäilma-asia vaan niin vaikea noille poliitikoille jotta koetetaan saada sairastuneita kamppanjoihin kiillottamaan omaa osuutta? 

Vaikka olen miten äänestänyt niin sisäilma-asiat eivät ole parantuneet. Tässä asiassa yksikään puolue ei saa synninpäästöä.. Ehkä sitten alkaa vasta oikeasti tapahtumaan kun tämä helvetti kuntavaaliehdokkaa omaan nilkkaan napsahtaa. Siihen asti kunnes tämä herääminen poliitikoilta oikeasti tapahtuu on vihaisten äitien ja isien vaan jatkettava taistelua.

Sen verran kiukkusta tekstiä voisi tulla että on viisasta lopettaa. Olen puhunut!!!



sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Omia vahvuuksia etsimässä... tai jotain sinne päin

Sunnuntai-aamu ja hiljaisuus ... Jälkikasvu vielä nukkuu ja aamukahvit on saanut nauttia omassa hyvässä seurassa. Mutta kaipaako tähän toista ihmistä jakamaan tätä arkea joka tuntuu itsestäkin välillä mahdottomalta selvitä. En halua itselleni omaishoitajaa vaan ihmisen joka pystyisi tukemaan minua tässä elämässä joka on kaukana normaalista. Tämä on kyllä liian raskasta itsellekin joten ehkä tähän soppaan ei lisää ihmisiä tarvita.

Sairaus muuttaa ihmista sekä jatkuva taistelu oikeuksista vahvistaa ihmistä sekä myös nakertaa sisältä päin. Aivan kuin olisin arvoton yhteiskunnan silmissä. En enää ole "tuottava" ja hyödyllinen yksikkö vaan rasite. Nyky-yhteiskunta on liian kylmä sairastuneita ihmisiä kohtaan. Sinun täytyisi pystyä menemään virran mukana kuten muutkin tekevät. Olla hiljaa, ei saisi kritisoida, hoitaa perheesi ja työsi nurisematta eli olla mallikansalainen ja tyytyä siihen mitä sinulle ANNETAAN.

Vaikka luulisi että minulla on hyvä itsetunto kun uskallan sanoa asioita ääneen. Enemmän se ehkä on itsesuojeluvaiston puutetta. Itsetunto ei ole kamalan korkealla kun ei enää mihinkään oikein pysty. Sitä on oppinut arvottamaan itsensä työn kautta kuten tässä yhteiskunnassa on tapana. Nyt täytyisi pystyä löytämään ne omat vahvuudet jotta pystyisi jotenkin itseään "vahvistamaan". Ehkä ulospäin näkyy vahva nainen mutta oma mielipide on jotain muuta.

Kun omat sosiaaliset suhteet on enää lapset, yhtävät somessa ja kaupan kassa ... Elämää eletään enempi lasten kautta kuin itselle. Olisikohan tässä jo tarpeeksi pohdintaa tälle aamulle ...


lauantai 7. tammikuuta 2017

Niin helppoa tää elämä ...

Ajattelin teille kertoa millaista on tämä "helppo" elämä. Parina päivänä kun on yrittänyt siivota huone kerrallaan sekä kävi ottamassa mojovan altistuksen naapuricityssä lääkäri(huono sisäilma) että isompi ruokakauppareissun merkeissä.

Illalla alkoi sitten nilkkojen pakotus joka tietää huonoa yötä unen kannalta sekä kramppeja. Kramppeihin tuli sitten muutaman kerran herättyä. Altistus ja siivoaminen on laittaneet keuhkot ihan jumiin. Ulkona ollut pakkanenkaan(yli -20) sattunut hyvään saumaan. Happea ei päässyt yhtään ottamaan jotta olo olisi helpottunut.

Tänään oli tarkoitus jatkaa siivoamista seuraavassa huoneessa .... Taitaa olla viisasta jättää tämä suunnitelma ensi viikkoon. Happi pitää saada kulkemaan sekä kivut helpottamaan. Näinä päivinä menee koko lääkitys maksimissa.

Ensi viikolla odottaa uusi paha altistus kun täytyy keuhkokuvissa käydä. Odotettavissa on myös labraa sekä spirometriaa eli paikkoja jotka on höystetty epäterveellä sisäilmalla.

Tänään jos selviäisi ruuan teosta sekä koettaisi kestääkö keuhkot yhtään ulkoilmaa. Pakkanen olisi jo sopivissa lukemissa mutta inhottavia tuulen puuskia vähän väliä.

Enköhän ole nyt valittanut jo tarpeeksi ja voin lähteä keittämään lisää kahvia. Jos sen avulla tämä päivä rämmitään läpi.



ps: kuva otettu vuosi sitten

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Lupaus

Lyhyt ja ytimekän postaus:

MINÄ LUPAAN JATKAA POSMOTTAMISTA TERVEYS EDELLÄ.


Terveyshän on ihmiselle kullan arvoinen joten pidä siitä huolta. Pidä huolta ettet sairastu sairaasta sisäilmasta. Terveyttä ei voi aina saada takaisin kun sen menettää. 

lauantai 31. joulukuuta 2016

Uusi vuosi kuvina

Meidän uuden vuoden valmistelut on todella huimat. "Liinana" on ylppäreistä yli jäänyttä kuitukangasta. Ainoat ostokset oli servetit sekä alesta 3 hopeatehtenä eli alle 3 euroa. Muuten vain sovellettiin jouluksi ostettuja led-valoja vähän uusiksi. Kaksi ihmistä kun on syömässä ei ruokaakaan viitsi montaa sorttia tehdä. Tulossa kunhan kunto antaa myöten ruokaisa salaatti sekä sinpappisia lihapullia. Tällä lääkityksellä kun ei ees skumppaa juoda lasillista niin juomana saa toimina kaupan limu.






Mukavaa iltaa kaikille

torstai 29. joulukuuta 2016

Vuoden vaihtuessa muistellaan menneitä

Kulunut vuosi on ollut rankka henkisesti että fyysisesti. Hurja lääkämäärä tekee tehtävänsä sekä ala-arvoinen sisäilma. Viikon sisällä taas on viisaampi seuraavan lääkärin suhtautumisesta hometautiseen sekä lääkityksen suunnasta. Tämä tohtoritapaaminen voi olla askel kumpaan suuntaan tahansa.


Harrastukset ovat vähentyneet kun niitä ei voi enää tehdä tämän helvetin hometaudin takia. Puikkoihin on turha enää koskea. Juhannustaikasukat jäi viimeisiksi. Pari paritonta sukkaa löytyy lankalaatikosta mutta ei anna keuhkot neulomiselle lupaa.



Allergialeivontaa on tehty sitten senkin edestä. Herkkuja jos jonkinlaisia on tullut tekastua.


Uutena "harrastuksena" on kuvioihin tullut sukututkimus. Tai halu tietää menneisyydestä jotakin. Oma ukkini kuoli minun ollessa 1-vuotias ja en siis muista yhtään mitään. Näistäkin papereista selvinnyt kaikkea kivaa esim että ukkini on ollut pieni mies. En muista olenko koskaa valokuvaa nähnyt tai minun muistini tekee tepposet.


Loppuvuodesta vielä suru-uutinen lisäsi vuoden henkistä rankkuutta, mutta kaikesta on onneksi selvitty.


Kaikkea mahdollista on yritetty jotta sisäilmasairauden ymmärrys lisääntyisi.


Erilaisiin tempauksiin on otettu osaa omien voimien mukaan sekä tehty yhteistyötä kunnon sallimissa rajoissa.



On paikkoja joihin minun ei kannata enää astua jalallanikaan. Ja niitä tulee taatusti lisää ...

Tämän vuoden piparkakkutalo oli suomalaisen rakentamisen ja peruskorjauksen irvikuva. Onneksi tämä ei kuitenkaan homehtunut pystyyn vaan tuli syödyksi.


Äänessäkin tuli oltua aina kun sitä pyydettiin. 


Uutena vuotena pitäisi tehdä lupauksia. Tämän lupauksen tehdessäni tiedän siihen pystyväni.

JATKAN POSMOTUSTA TERVEYS EDELLÄ.


Parempaa Uutta Vuotta 2017 ja terveempää sisäilmaa sekä oikeutta sisäilmasairaille toivoen

😍 Kirsi



keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Oletko seuraava ...

Oletko seuraava HOMEEN VALTAAMA?


Miksi ihmiset hiljenee kun puhutaan sisäilmasta, sisäilman vaikutuksesta terveyteen tai siitä kun sisäilma vei terveyden lopullisesti?

Onko se pelko että itse on seuraava vai joko ensioiree ovat jo pilkistelleet?

Onko työpaikalla kielletty puhumasta aiheesta ja on pelko työpaikan menetyksestä?


 Kumpi painaa vaakakupissa enemmän RAHA vai TERVEYS?

Jos kysyt sairasteuneelta niin vastaus on terveys. Muut ajattelevat raha edellä. Järjestys vaihtuu vasta kun terveys on mennyt. 

Miksi on niin vaikeaa tehdä yhteistyötä tämän asian kanssa? Miksi tämän asian takia ei osallistuta mielenosoituksiin tai edes somessa jaeta uutista tai saatikka kerrottas kaverille:"Hei, Minä taidan oireilla sisäilmasta."

Minä olen terveyteni menettänyt ja varmaan paljon muutakin tämän posmottamisen takia. Toistaiseksi henki pihisee ja happi kulkee vaihtelevasti keuhkoputkissa. Miksi minun sairastuneen täytyy pitää ääntä? Miksi ne jotka vielä vähän oireilevat eivät tee asioille mitään?

Paljon kysymyksiä vastauksia vailla. Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa edes kaveripiiriisi ja jakaa tämä postaus. Laitan loppuun linkkejä joissa kerron omakohtaisesti tästä helvetinmoisesta sairaudesta ja elämästä joka ei ole enää elämää.












Joulun kuviot ja kiemurat

Aputonttu saapui mummolasta lahjojen kera. Ovella jo nenä sanoi että osumaa on otettu ja kunnolla. Aikataulu muuttui lennosta. Lahjat avattiin heti ja roskapussi odotti papereita vieressä. Pussi heti kiinni ja ulos kun operaatio "lahjatauki" suoritettu. 

Saunahan oli jo valmiiksi päällä ja molemmat aputontut saunanlauteille. Lahjakuriiri sai laittaa myös vaatteet pesuun.  Lisäksi ohjelmassa oli siivoamista  kuten joka joulu. Siivoamista tehtiin jokaisena päivänä sekä pesukonekuivausrumpu kävi ylikierroksilla. Tänään viimeisiä vielä silittelen jotta taatusti on homeitiöt kupsahtaneet.

Tänä vuonna tuli vain yksi jatkosijoitettava kukka. Eikä yhtään lahjaa joutunut pahemmin tuulettelemaan. Ei niitä lahjoja niin montaa nyt ollutkaan. Karkit yms lähti paketeistaan lasikippoihin. Suklaiden pakkaukset on todella hyviä imemään itseensä hajuja ja homeita.

Eli kuten huomaatte tosi stressitön ja rento joulu, mutta sitä se sisäilmasairaan joulu on. Monet kuviot on tietysti jo meille normi settiä että en edes niistä osaa kertoa. Mutta meidän joulu on varmaan kaukana normaalista.



maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulukalenterista - Risuja ja Ruusuja

Aika antaa risuja ja ruusuja
Joulukalenteri joka oli ihan ensimmäinen laatuaan tässä blogissa.
Eli mitä mieltä olit? Aivosumut ja pitkä sairastaminen näkyi kyllä tekstien lyhyydessä sekä tuotossa. Ajatuksetkaan ei aina olleet ihan kasassa. Mutta sain kalenterin kuitenkin kokonaan tehtyä.


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulukooste: olot ja kuvat

Tunnelmallinen, itsetehty, kivulias, runsas oireinen, mutta meidän näköinen joulu. Kantautuneita homeita, tuoksuja sekä pakollisia ruokakauppakäyntejä. Paljon ihmisiä joka paikassa joten maskikaan ei riittänyt enää suojaksi. Yksi käynti naapuri cityssä ennen joulua ja vieläkään siitä ei ole toivuttu. Joka paikassa on liikaan tuoksuja näin joulun alla. Rikki menneet poskien limakalvot vaativat varmaan pitkän loman tuoksuista ja homeista.


Itse tehtyä porkkanalaatikkoa(maidoton,gluteeniton), karjalanpaistia, lanttulaatikko muuttui keitetyksi lanttukuutioksi, kinkkua sinappihunnulla, kotisinappia, salaattia, perunoita, gluteenittomia riisipiirakoita(kiitos ystävälle) sekä kaupan riisipiirakoita. Meidän pöydässä ei ole kalaa missään muodossa.






Herkkupöytä taas notkui ja pitäs opetella tekemään pienempiä annoksia. Tortut nautittiin jo ennen joulua ja pakkasesta ei tarvinnut lisää sulatella. Piparikuusi on jo tuhottu. Piparijuustokakku suli suussa ja sitä tehdään toistekin. Aputontun taatelikakkua on nyt alettu vasta nauttimaan.







Ilmeisesti olin ollut tosi kiltti kun sain toivomani villasukat sekä paistinpannun. Olisin muuten joutunut uuden pannun ostamaan heti alennusmyynneistä.


 Hautausmaalle kävimme kynttilät viemässä tuulesta ja vesisateesta huolimatta.


Kinkkua sulatettiin perinteisesti monopolin pelaamisella.

Meidän joulu syntyi itsetehden joten siinä säästi pitkän pennin. Särkylääkepurkilla kylläkin sitä useammin on tullut käytyä. Nyt alkaa sitten toipuminen ennen seuraavia altistuksia.