maanantai 29. helmikuuta 2016

Fanisukat - ohjetta pukkaa

Vihdoin sain ohjeen kirjoitettua "puhtaaksi tai oikeastaan tiedostot yhdistettyä yhdeksi. Olkaa hyvä ja mukavia neulehetkia.

Itse käytin sukissa Novita Ipanaa ja Red Heart Babya mutta uskoisin että Novitan Nalle toimii yhtä hyvin. Koko 40 on tikutettu 3,5 bambuisilla puikoilla. Koko 38 on vastaavasti kolomosen bambuilla. Silmukkamäärät molemmissa sama. Sukat painoivat 200 grammaa joten langanmenekkikään ei ollut ihan älytön.

Ohje löytyy Google Drivesta: FANISUKAT










sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Parisuhteessa

Otsikko ehkä johtaa sinut harhaan. En siis ole löytänyt uutta elämänkumppania saatikka että olisi jotain säpinää edes näköpiirissä. Vuosipäivä alkaa lähestymään kortisonin kanssa. Tämän vuoden tutustumisvaiheen jälkeen näyttää siltä että parisuhteemme on tarkoitus jatkua loppu elämän.

Kortisonilla on omat pahat piirteensä, mutta onko kukaan täydellinen. Lisäksi herra kortisoni saa puolisossa epämiellyttäviä piirteitä esille sekä aiheuttaa ulkoisia muutoksia. Painon nousu ja muutokset kasvoissa on näkyvimpiä muutoksia, mutta onneksi herra kortisonille kelpaan kuitenkin tällaisena kuin olen. Häntä ei haitaa muutama liika kilot tai muuttuneet kasvon muodot.

Unimasan kanssa herra kortisoni ei tule juttuun, joten tässä olisi hieman korjaamista herra kortisonin osalta. Mustasukkaisuutta toisia "miehiä kohtaan ei nää jaksaisi tässä suhteessa ;)

Lisäksihän herra kortisoni saa puolisonsa turpoamaan, mutta onnekai hän ei ole nirso. Onpahan jotain mistä ottaa kiinni.

Pitemmän ajan kanssa silmätkin saattavat "häikäistyä" herra kortisonin läsnäolosta. Mutta eihän se haittaa pysyvässä parisuhteessa, kuten ei lihasten surkastuminen tai osteteoporoosikaan. Sillä kaikesta tästä huolimatta Herra Kortisoni pysyy rinnallasi.



lauantai 27. helmikuuta 2016

Saako sisäilmasta puhua

Vaikka media kirjoittaa homekouluista ja homeoikeudenkäynneistä, ei minusta siltikään ole sallitumpaa puhua omista henkilökohtaisista kokemuksista asioiden oikeilla nimillä. Jos sairastut flunssaan saa taatusti "paranepian-viestejä mutta jos kirjoitat homealtistuksen sairastuttaneen flunssaan ... Jos päivität kuvan villasukista kaikki tykkäävät ja kuolaavat, mutta jos päivität uutta tutkimustietoa tai uutisen uudesta homekoulusta, laskeutuu syvä hiljaisuus. Silloin voisi kuulla nuppineulankin tippumisen lattialle. Onko tämä hiljaisuus asioiden hyväksymistä sellaisena kun se on? Vai onko tämä hiljaisuus sitä ettei osata reagoida näihin asioihin. Vai sitä että leimaudutaan "sisäilmahulluksi". Minä koen olevani juuri tämä "sisäilmahullu"joka puhuu asioista asioiden oikeilla nimillä.

Kysyin eräässä ryhmässä kuinka ihmiset kokevat ystävien ja kavereiden suhtautuvan sisäilmaan liittyviin postauksiin. Yli 70 % sanoi seinän hiljenevän. Kuvitelkaa kuinka paljon ihmisiä ei halua leimautua, ottaa kantaa tai saatikka antaa tukea. Tietäen Suomen julkisten rakennusten kunnon ja kuinka paljon ihmisä altistuu päivittäin sisäilmaongelmille muodossa tai toisessa ... Miksi näihin tyydytään ja ollan HILJAA ...

Puhutaan median sisäilmauutisoinnista. Silti monesti nämä uutiset ovat siloiteltua. Totuutta ei tuoda karussa julmuudessaan suuren yleisön tietoon. 

Vastuuttomuus joka vallitsee kuntasektorilla sekä vuokranantajien keskuudessa on pahinta mitä tässä tilanteesas voi tehdä. Kukaan ei ota vastuuta kiinteistönsä kunnosta vaan säästetään ja siirretään pakollisiakin korjauksia. Maalaisjärjellä ajateltuna hyvin pidetty omaisuus on arvokkaampaa kuin heitteille jätetty. Olenko yksin tämän ajatuksen kanssa? Onko rahakkaampaa "homehduttaa" kiinteistöt ???

Toivottavasti tämä sai sinut ajattelemaan sitä sinun tukesi on tärkeää sairastuneelle. Se ei vie paljoa aikaa jos vaikka laittelet tukisydämen postauksen alle.


torstai 25. helmikuuta 2016

#paperipussipelastaakunsisäilmaahistaa

Terve sisäilma ry :n eräs jäsen sai loistavan idean. Linkin takana on hänen blogikirjoituksensa idean synnystä sekä lisää pussipäitä kuvina.

Miksi sisäilmasta sairastuneiden hoidossa ei päästä tälle vuosituhannelle?

Miksi hoidoksi tarjotaan terapiaa, pussiin hengittämistä tai positiivista ajattelua? Nämä hoidot eivät sisäilmasta saatuja oireita ja tauteja paranna tai saatikka helpota oloa. Ehkä niistä saa jotain irti huumorin kautta. Liian paljon vakavasti sisäilmasta sairastuneita jää hoitamatta tämän puoskaroinnin ja potilaan oireien vähättelyn takia. Koulutustilaisuuksissa nauretaan potilaille suureen ääneen ja yhdessä, kun ovat luulosairaita, mieleltään järkkyneitä tai turvattomuuden tunnetta tuntevia.  Jopa diagnoosin saaneita joutuu jatkuvan psykologisoinnin kohteeksi. Jokainen lääkäri pysyköön lestissään eli keuhkotohtorin ei kannata psykologin pallille kavuta. Vakavasti sairaalta vaaditaan liikaa jos hän joutuu vielä osaava lääkäriä etsimään tällaisen kohtelun takia. Minulla oli takana kahden Suomen huippulääkärin diagnoosi ja silti ENTINEN keuhkolääkärini psykologisoi minut oireeni. Hän oli kai voimaton tautini kanssa ja piti helppo ratkaisu keksiä. Nyt onneksi olen osaavissa käsissä ja lääkitys kohillaan. Enää minua ei vähätellä tai saatikka leimata hulluksi. 

Miksi Työterveyslaitos kouluttaa edellee lääkäreitä näitä puoskaroinnin menetelmiä käyttämään meihin sisäilmasta sairastuneisiin.. Olemmeko samassa tilanteessa kuin aikoinaan vatsahaavan kanssa. Nupistahan sekin vika johtui, mutta kuinkas sitten kävikään ... 

Ollaako TTL:lla varauduttu siihen että vaikeasti sisäilmasta sairastuneien ihmisten määärä kasvaa. Jatkuvasti tulee vertaistukiryhmissä vastaan ihmisiä jotka ovat saaneet diagnoosin tai heillä epäillään ABPA:a. Tauti jonka pitäisi olla HARVINAINEN, on nostamassa päätään tilastoissa. Kuinka paljon sairastuneita on vielä diagnosoimatta, kun lääkärit eivät osaa tätä tautia tunnistaa??? Tämä ei nimittäin parane pussiin hengittämällä tai saatikka ruusunpunaisilla ajatuksilla. Tiukasti saa syödä kortisonia ja astmalääkkeitä

OLISIKO JO AIKA TEHDÄ JOTAIN JA SAADA LÄÄKÄREIDEN OSAAMINEN, TAUDIN TUNNISTUS JA HOITO ASIANMUKAISELLE TASOLLLE. MEILLÄ SAIRASTUNEILLA ON OIKEUS MYÖS OIKEUDENMUKAISEEN, OIKEANLAISEEN SEKÄ IHMISARVOISEEN HOITOON.

Anna meille tukiäänesi ja ota itsestäsi kuva paperipussi päässä. Pussi päässä ei ahista eikä kiristä. Julkaise kuva tagilla tai vaihda jopa profiilikuvaksesi. 

#paperipussipelastaakunsisäilmaahistaa



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Henkinen jaksaminen

Ensin täytyi keittää pannullinen kahvia ja käydä päätä tyhjentämässä mielenterveystoimiston hoitajalle. Tämä aihe on sellainen, joka koskettaa jokaista joka taistelee terveytensä, inhimillisen elämän tai lastensa puolesta. Kirjoitan tätä sisäilmasta sairastuneen silmin, mutta uskon että tähän voi samaistua kuka tahansa oikeuksistaan taisteleva tai pitkäaikaissairas.

Mitä silloin tehdä kun maailma romahtaa tai matto vedetään jalkojen alta? 

Muistan ensimmäiset kerrat kun maailmani romahti - lamaannuin täysin. En osannut tehdä mitään. Piilotin kaiken muilta ihmisiltä ja koetin jaksaa lasteni vuoksi. Eihän ihminen kauaa kestä jos kasaa kaiken sisäänsä. Onneksi eräs terveydenhoitaja jolle soitin muusta asiasta, erehtyi kysymään kuinka jaksan. Romahdin puhelimessa ja hän hoiti minulle ensimmäisen ajan mielenterveystoimistoon.

Nykyisin lamaannus kestää enää hetken ja sen jälkeen se muuttuu  suuttumukseksi. Suuttumus aiheuttaa yleensä konkreettisia tekoja ja kipakoita tekstejä.

Mistä sitä apua saa? Isompi kynnys on varmaan soittaa mielenterveystoimistoon tai paikalliseen kriisikeskukseen. Mutta tuntemattomalle ammatti-ihmiselle puhuminen auttaa jaksamaan ja selkeyttää omia ajatuksia. Sieltä saa tukea omien ratkaisujen takana seisomiseen tai vaikean sairauden kanssa elämiseen. 

Onneksi on myös pienemmän kynnyksen apua saatavissa - vertaistukiryhmyt.  Saman kokemuksen kohdannut osaa samaistua parhaiten tilanteeseen ja sieltä saatu tuki tulee suoraan sydämestä. Sieltä löytyy apua myös konkreettisiin ongelmiin tai osataan ohjata oikeaan osoitteeseen hakemaan apua.

Ystävät - ystävillä on rajallinen sietokyky. Heilläkin on oma elämä. Monesti heitä ei halua rasittaa ongelmillaan. 

Omat harrastukset tai joku muu asia mihin voit keskittyä täysillä, jotta ongelmat unohtuu. Itselle iso henkireikä on neulominen, blogin kirjoittaminen sekä valokuvaus. Niistä saa onnistusen tunteen sekä tuntee itsensä tärkeäksi. Lisäksi voit jakoa iloa ympärillesi omien käsien tuotoksilla. 

Jokainen löytää keinon joka itselle sopii. Vertaistuki on apu jossa et ole kuitenkaan yksin. Yhdessä olemme vahvempia kuin yksin.



lauantai 13. helmikuuta 2016

Kun ystävyys punnitaan

Ystävyys on puntarissa, kun ...

... puhut asioista oikeilla nimillä.
... puhut elämästäsi julkisuudessa.
... kun elämä potkii päähän.
... kun menetät terveytesi homeelle.
... kun laitat omaisuutesi kaatopaikalle homeen takia.
... kun joudut arvotamaan elämäsi uudestaan.
... kun postauksesi sosiaalisessa mediassa on ongelmapainotteisia.

Kun sinut suljetaan normaalista elämästä yhteiskunnan, sairauden ja lähipiirin toimesta, alkaa ahistamaan aika pahasti. Hiljaisuus lähipiirissä on pahempaa kuin suoraan asioista puhuminen. 

Hometautihan on nykyajan rutto, joka voi jopa tarttua sosiaalisen median kautta. Sinun silmäsihän voivat vaikka avautua ongelman laajuuteen tai siihen kuinka asioita lakaistaan maton alle. Olen sairastunut jo liian vaikeasti ja toivon ettei sinun tarvitse tähän sairastua. Toivon ettei lasteni enää tarvitse tätä taistelua käydä. Puhun siis edelleen julkisuudessa aina kun mahdollista. Puhun sosiaalisessa mediassa sekä kylillä että toreilla asian niin vaatiessa ja informaatiota levittäen. Minä en enää pysty normaaliin työhön joten olkoon tämä minun työni, josta saan tyydytystä ja mielihyvää. 

Kaikesta huolimatta Oikein Ihanaa Ystävänpäivää juuri Sinulle



torstai 11. helmikuuta 2016

Yllätäystäväsukilla

Ohje löytyy täältä: Yllätäystäväsukilla

Kuvat kertokoon. Nyt on oma olo huono, tautinen jne ... Mutta toivottavasti nämä ovat saajalle sopivat.






sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Oikeus onneen ja rakkauteen

Onko hometautisella oikeus olla onnellinen?

Onko lupa rakastua?

Entä sosiaaliseen elämään tai ystäviin?

Miksi ihminen joka sairastuu yleensä muiden välinpitämättömyyden takia on eri asemassa kuin vielä terve homeesta sairastumaton. Miksi meidän täytyisi olla hiljaa ja sairastaa kiltisti neljän seinän sisällä. Miksi meidän täytyy tyytyä tähän ja olla yhteiskunnan hylkäämä ja eristämä.

Missä on se kuuluisa ymmärrys, empatia tai auttamisenhalu? Miksi ihmiset ympäriltä kaikkoaa kun puhut asioista ääneen ja oikeilla nimillä. Eikä kaikkia "kissoja" saakaan nostaa pöydälle?

Paljon kysymyksiä vailla vastausta. Kenen olisi aika katsoa peiliin? Kuka on valmis luopumaan esim hajusteista, jotta voisi viettää sairastuneen kanssa aikaa? Ajan antaminen on ilmaista mutta se auttaa sairastunutta jaksamaan.

Onko sairastuneella oikeus vielä rakastua? Onko hänet tuomittu loppuiäksi yksin elämään. Yhteiselo sairastuneen kanssa ei onnistu ilman luopumista. Mistä olisit valmis luopumaan ihastumisen tai rakkauden takia? 

Sairaus muuttaa ihmistä ulkoisesti ja sisäisesti. Kortisoni tekee pienestä ja sirosta naisesta turvonneen. Enää ei ole killti kaikkeen tyytyvä vaan omista oikeuksista taisteleva. Kumpi on vaikeampi hyväksyä taistelutahto vai luopuminen ? 

"Maski on tehokas mieskarkoitin". Voinko vaatia toista luopumaan asioista joista itse tulen sairaaksi? Onko helpompaa olla loppuelämä yksin, kiikkustuolissa istuen ja sukkaa neuloen.


Kuva: Kauneus & Terveys nro 2/2016

torstai 4. helmikuuta 2016

Yllätä Ystävä Sukilla

Ensimmäinen itse kirjoitettu sukan ohje julkaistu. Tarkoitus saada ystävänpäiväksi valmiiksi. Ohje löytyy google drivesta 

Ohjetta en ole itse vielä kertaakaan neulonut joten neulotaan yhdessä. Toivottavasti ei pahasti virheitä ole ohjeeseen sujahtanut.


Lanka on Novitan Nallen vahvuista. Koon 38 sukkiin ja pienempiin suosittelen nor 3 puikkoja. Isompiin kokoihin 3,5. Käsialahan se kuitenkin ratkaisee. Itse aloitin näitä sukkia tekemään Novitan Ipanasta. 

Mukavia neulehetkiä Sinulle.