torstai 29. joulukuuta 2016

Vuoden vaihtuessa muistellaan menneitä

Kulunut vuosi on ollut rankka henkisesti että fyysisesti. Hurja lääkämäärä tekee tehtävänsä sekä ala-arvoinen sisäilma. Viikon sisällä taas on viisaampi seuraavan lääkärin suhtautumisesta hometautiseen sekä lääkityksen suunnasta. Tämä tohtoritapaaminen voi olla askel kumpaan suuntaan tahansa.


Harrastukset ovat vähentyneet kun niitä ei voi enää tehdä tämän helvetin hometaudin takia. Puikkoihin on turha enää koskea. Juhannustaikasukat jäi viimeisiksi. Pari paritonta sukkaa löytyy lankalaatikosta mutta ei anna keuhkot neulomiselle lupaa.



Allergialeivontaa on tehty sitten senkin edestä. Herkkuja jos jonkinlaisia on tullut tekastua.


Uutena "harrastuksena" on kuvioihin tullut sukututkimus. Tai halu tietää menneisyydestä jotakin. Oma ukkini kuoli minun ollessa 1-vuotias ja en siis muista yhtään mitään. Näistäkin papereista selvinnyt kaikkea kivaa esim että ukkini on ollut pieni mies. En muista olenko koskaa valokuvaa nähnyt tai minun muistini tekee tepposet.


Loppuvuodesta vielä suru-uutinen lisäsi vuoden henkistä rankkuutta, mutta kaikesta on onneksi selvitty.


Kaikkea mahdollista on yritetty jotta sisäilmasairauden ymmärrys lisääntyisi.


Erilaisiin tempauksiin on otettu osaa omien voimien mukaan sekä tehty yhteistyötä kunnon sallimissa rajoissa.



On paikkoja joihin minun ei kannata enää astua jalallanikaan. Ja niitä tulee taatusti lisää ...

Tämän vuoden piparkakkutalo oli suomalaisen rakentamisen ja peruskorjauksen irvikuva. Onneksi tämä ei kuitenkaan homehtunut pystyyn vaan tuli syödyksi.


Äänessäkin tuli oltua aina kun sitä pyydettiin. 


Uutena vuotena pitäisi tehdä lupauksia. Tämän lupauksen tehdessäni tiedän siihen pystyväni.

JATKAN POSMOTUSTA TERVEYS EDELLÄ.


Parempaa Uutta Vuotta 2017 ja terveempää sisäilmaa sekä oikeutta sisäilmasairaille toivoen

😍 Kirsi



Ei kommentteja: