tiistai 15. joulukuuta 2015

Kyllä minä mieleni pahoitin

Suoria lainauksia Työterveyslaitoksen julkaisemasta luentomateriaalista:

"Osa ympäristöherkistä erittäin aktiivisia ajaessaan yhteiskunnassa ja mediassa. Vihaisia yhteydenottoja virkamiehiin, asiantuntioihin, tutkijoihin ..."

"Sisäilmaongelmien ao. ratkaisut ovat perusteltuja, jos altistuminen on vaarallista. Mitä jos se ei olekaan vaarallista ?"

Kerrotaan ensiksi lukijoilleni, että olen ilmeisesti päässyt ns mustalle listalle suorilla puheillani että teksteilläni. Puhumattakaan siitä että olen kertonut sairaudestani että kosteusvauriohomeiden vaarallisuudesta lehtien palstoilla. Olen ottanut yhteyttä myös Eduskuntaan, mutta kirjeeni eivät kylläkään ole olleet vihamieliä vaan tietoisuutta lisääviä. Lisäksi olen saanut TERVEEN PAPERIT psykiatriltani, joten korvien välissäni ei pitäisi olla vikaa. Toisaalta savolaisuus on jo vika sinällään.

Näitä tekstejä luentokalvoihin on kirjoittanut NEUROLOGI. Onko hänellä koulutusta migrobiologiaan? Koulutusta astman, allergioiden hoitoon? Entä niveloireiden tulkitsemiseen tarvittavaa reumalääkärin koulustusta? Näiden kalvojen lukeminen aiheutti minulle uskon puutetta siihen että MEIDÄT sairastuneet joskus otettaisin OIKEASTI SAIRAINA. Jos lääkäreitä koulutetaan näiden kalvojen perusteella, voimme unohtaaa meidän sairastuneiden oikeudenmukaisen kohtelun. Kuinka neurologi voi sanoa ettei sisäilma ole vaarallista. Mihin hän perustaa sanomansa? 

Jos sairastumistasi tai kuvailemiasi oireita jatkuvasti väheksytään, kuka tahansa voi alkaa epäilemään omaa mielenterveyttään. Jos sinun sanotaan ylireagoivan, vaikka ilman hengityssuojainta saat astmakohtauksen. Miksi lääkärien ja tutkijoiden on vaikea luottaa potilaan sanaan? Lääkäri luottaa normaalisti potilaan kertomukia, mutta kun sana home mainitaan ... Potilaan uskottavuus kokeen arvon laskun.

Onko Työterveyslaitoksella tarkoitus olla hyväksymättä sitä tosiasiaa että HOMEESTA VOI SAIRASTUA VAKAVASTI. Taloudellisestihan tämän myöntäminen on kallista. Sen jälkeen meidät potilaat täytyy ottaa tosissaan ja terveen sisäilman rakentamiseen joudutaan myös kiinnittämään huomiota että joudutaan myöntämään nykyisten rakennusten huono tila.

Kyllä minä mieleni pahoitin näistä kalvoista. Minä olen oikeasti sairastunut ja joudun loppuikäni välttämään kosteusvaurioituneita rakennuksia. Minua vähäteltiin sairastuneena. Minun oikeuttani puhua avoimesti sairastumisesta sekä epäkohdista väitetään vihamieliseksi. Kuinka ihmiset voivat saada oikeutta ja tasa-arvoisuutta sairautensa osalta, jos eivät itse aja omia oikeuksiaan tai lisää ihmisten tietoisuutta. 

Kuka kantaa vastuun siitä että sairastumme koko ajan lisää ja vaikeammin??? Onko Työterveyslaitos valmis ottamaan vastuun siitä että oikean hoidon saaminen viivästyy juuri näiden yksipuolisisen näkemyksen ollessas valloillaan? Minun oikea hoitoni viivästyi koska yksityiseltä puolelta saaamaani tautiepäilyä ei otettu heti tutkintaan. Epäilyn sanoi ääneen yksi Suomen parhaista keuhkolääkäreistä. Siitä lausunnota meni yli puoli vuotta ennenkuin asian myönsi lääkärini kunnallisella puolella. Hänen mukaansa ylireagoin??? Olisiko jo aika herätä ja tehdä OIKEANLAISIA TUTKIMUKSIA, jotta saisimme vihdoinkin oikeanlaista hoitoa ja LUVAN sairastaa.




1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Tunnistan kaiken tuon, kun itse sairastuin silloisen työpaikkani sisäilmasta. Siellä oli merkittävä kuumavesi vuoto pitkän aikaa ja kaiken lisäksi ilmastointi oli valtaosi poissa päältä.
Kun vahinkoa selviteltiin niin meidän oireita vähäteltiin. Olin tutkimuksissa verikokeissa ja nuo vasta- aineet vai kohosivat koko ajan. Silloi 90-luvun puolivälissä vähäteltiin ja lopulta oli suurin piirtein latva- B.ksi luokiteltu.
Herkistyin lisäksi myös koirille ja hajuille. Oireet pysyivät jotenkuten kurissa lääkkeillä. Se että juuriltani olen tuolta Itä-Suomesta, niin annoin takaisin sanansäilällä kun minusta pöpiä tehtiin.

Onneksi sai uuden työpaikan ja oireet ovat lievittyneet, mutta joudun loppuelämäni kuitenkin käyttämään lääkkeitä alleegian takia. Mistä sitten tuo krooninen urtikaria tuli, niin ei nuo asiantuntijatkaan siitä selvää ole saaneet. Nyt 20 v. myöhemmin kuvioon on tullut lisälääkitystä molempiin vaivoihin.

Tulen toimeen, mutta homepaikkaan mentyäni oireet tulevat rajuina takaisin. Välttely on oikea keino.
Olisi riittänyt että minä oireilen altistuttuani sisäilmasta, mutta pahaksi onneksi lapsenlapseni joutuivat homekouluun. 12 v tytöllä jo astma diagnosoitu. Nuorempi ei vielä oireile.
Tämä koulu siis Lahden kaupungissa. Se on jo erillinen juttu.

Arvoisa kansan äänitorvi

Olen yrittänyt pitää sisäilmasta sairastuneiden asiaa esillä somessa sekä muissakin kanavissa esillä . Teidänkin somessa tai ihan livenä ko...