keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Ensimmäinen Joulu homehelvetin jälkeen

Olen koettanut keskittyä neulomaan ja sitä kautta pienentämään stressiä ensimmäisestä homehelvetin jälkeisestä joulusta. Minä jos kuka olen ollut jouluihminen eli kalenterivuoteni oli poikkeuksellisesti joulusta jouluun. Se ettei sinulla ole enää lasten tekemiä koristeita, ystävien että itsetekemiä käsitöitä laittaa esille joulun tunnelmaa tuomaan. Se kaikki entinen on jossain kaatopaikalle hautautuneena ja aktinobakteeriin kietoutuneena. Enää et laittanut ristipistoin tekemää joulukalenteria seinälle, joka oli kantanut jokaisen lapsen joulukalenteriyllätykset. Kalenteri jonka "joulutonttu" kävi täyttämässä marraskuun viimeisenä päivänä. Ei enää ystävien ihania ja rakkaudella tekemiä käsitöitä tai käsityövaihdoissa saamia jouluihanuuksia. Aloitan siis täysin tyhjästä ja taakkana on muistot entisistä jouluista.

Eihän tässä tietysti ole vaihtoehtoa kuin selvitä. Selvitä pienellä budjetilla, vähillä voimilla, suurella mielikuvituksella ja luovuudella. Mikään mitä kotiin tuodaan sisälle ei saa haista millekään - ei hajusteille eikä kemikaaleille. 

Onneksi olen verenperintönä mummoltani saanut kädentaitoja. Ne ovat nyt suureksi avuksi joulun tekemisessä. Voipaperista on tehty lumihiutaleita ikkunaan ja lasimaljakoissa on pattereilla käyvät led-valot valaisemassa. Ei oikeita kynttilöitä eikä varmaan tuohon takkaankaan tulta parane laittaa. Joulu tulee olemaan siis hyvin minimaalinen kaikin tavoin.


Lumi olisi iso pelastus meille. Minun eloni ja oloni paranisi kun home ja kostea ei velloisi ulkona. Lisäksi lumesta on moneksi. Lisäksi vain ulkokynttilöitä ja taattu joulutunnelma on ulkona.



Leipominen ja jouluruokien teko on oma taiteenlajina allergiaperheessä. Gluteenittomuus tuo vielä oman taloudellisen rasituksen budjettiin. Meillä tehdään vain se mitä meillä taatusti menee. Herkkuista tulee vain pipaereita, torttuja ja yksi kuivakakku. Ruokapöytäkään ei notku tarjottavista. Mutta miksi ostaa/tehdä sellaista mikä ei välttämättä tule syödyksi. Eikä sille kotitontullekaan kummoisia murkinoita tarvitse varata.


Lahjat - Onneksi lapset ymmärtävät ettei mammalla raha kasva puussa. Kumpikin saa yhden lahjan ja kummilapsia tai muita sukulaisia on turha edes yrittää muistaa mitenkään. Muutama ystävä saaa suurella rakkaudella itsetehdyn lahjan. Ei meillä ei todellakaan kuluteta jouluna eikä visaa vinguteta. Itse kyllä selviäisi vähemmälläkin joulutohinalla mutta lapset ovat ansainneet kuitenkin tämän vuoden jälkeen oikean joulun.

Olisikohan tästä vuodatuksesta ollut apua tähän mieltä painavaan tilanteeseen. Pakollisena hankintana kun tuli minun petivaatteiden uusiminen ja nuoremmalle pitäsi ostaa sänky. Onneksi toisella lapsista oli levitettävä sänky ja sisarukset saavat nukkua vierekkäin. Tämä hankinta jää kyllä ensi vuoden puolelle ja onneksi sain sille ajatukselle lapsilta tukea. Eikä tuo verottajakaan ymmärrä jos jättäisi mätkyt maksamatta. Kiitos kun kuuntelitte ja minä jatkan neulonta terapiaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon jaksamista sisäilmasairauden kanssa. Täällä yritetään estää ettei pääsisi ihan noin pahalle tasolle. Hyvää Joulua! Nina

Kirsi Kipakka kirjoitti...

Kiitos :) Helpotti stressi vähän kun sai purkaa olon tekstiksi. Iloista joulun odotusta sinullekin

Arvoisa kansan äänitorvi

Olen yrittänyt pitää sisäilmasta sairastuneiden asiaa esillä somessa sekä muissakin kanavissa esillä . Teidänkin somessa tai ihan livenä ko...