sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Pullon varjossa

Alkoholismi se vihoviimeinen "tauti". En tiedä enää näiden omien kokemusten jäkeen luenko sitä enää edes taudiksi. Mitta tulee joskus täyteen pullon varjossa elämisestä. Valoa kaipaa sinne jatkuvasti kasvavaan varjoon.

Alkoholistin lonkerot yltää yllättävän pitkälle. Vaikka miten yrittää päästä irti otteesta. Lasten kautta tulee vieläkin aimo annos moskaa niskaa. Lapset oireilee tietysti kun luottamus saa kolauksia ja tulee lisää pettymyksiä. Itse ongelman aiheuttaja pääsee kuin koira veräjästä. Hän lättää jälkeensä kolhuja, murheita ja pahaa mieltä, joita joku muu joutuu paikkaamaan, korjaamaan ja puhumaan auki.

Taas eletään ns kylmän sodan aikaa ja yhteydenpito on nollassa. Ehkä sekin on hyvä syy lisätä nesteytystä, mutta siitä en huonoa omaatuntoa tunne. Paha olo tulee lasten kärsimyksistä ja pahoitetusta mielestä. 

Voi kun edes yksi asia toimisi elämässä. Tuntuu olevaan taas kunnon "luntatupaan"-kausi menossa.



Ei kommentteja: