torstai 2. heinäkuuta 2015

Mahdoton tehtävä

Yleensähän ihminen itse tekee tehtävästä kuin tehtävästä mahdottoman, Mutta nyt täytyy myöntää että tämän naisen voittanut tehtävä on löytynyt. Hyvin pahasti allergisoituneena aspergillus-homeelle on vaikea löytää paikkoja jossa voi olla tai saatikka asua. Lisäksi kyseinen home on pistänyt immuunijärjestelmäni täysin sekaisin ja labroissa paukkuu raja-arvot komiasti yli ylärajojen. Tohtorin kehoituksesta tai oikeestaan käskystä ei enää saisi lisäaltistuksia tulla. Näiden homealtistusten myötä sain lisäksi tautikuormaan monikemikaaliyliherkkyys. Se tekeekin oman lisänsä näihin päivittäin hoidettaviin asioihin.

Aloitetaan marmatus asumisesta. Niin monta home/kosteusvaurioasuntoa läpikäyneenä en uskalla edes ajatella omistusasuntoa. Vuokra-asuntomarkkinoilla on kaiken kuntoista asuntoa tarjolla. Milloin puhutaan ominaishajusta ja milloin tuuletuksen puutteesta. Lisäksi kaikki epäpuhtaudet ei edes tuoksu. Monesti ilmastointia ei ole käytetty tai ilmanvaihto on muuten puutteellinen. Kosvausilma voi tulla vaikka rakenteista. Lämmistykuluissa säästettäessä on tukittu kaikki mahdooliset paikat josta tulisi raikasta ilmaa sisälle. Listahan olisi loputon, mutta tässä muutama pääkohta. Lisäksi jos asunto on juuri remontoitu, niin materiaalien käryt on liikaa meikäläisen nokalle.

Jos nyt niin onnellisesti olisi käynyt, että terve mökki olisi asuttavana, niin täytyy jostain se ruokakin ostaa. Monissa kaupoissa voi jo kääntyä ulko-ovella kannoillaan takaisin kohti autoa. Joka sieltä pöllähtää kamala kemikaalikäry tai esim kellarimainen tuoksahdus. Tai itselle on monta kertaa ongelma että kukkivat/haisevat kukat ovat esillä kassojen luona ja sisääntulon läheisyydessä. Onneksi on vielä omalla kylällä yksi kauppa jossa voin käydä oireetta. Kunhan muistan jättää pesuainehyllyköt väliin.

Vaateostokset sekä muu välttämätön käyttötavara onkin helpompi ostaa verkkokaupasta. Niistäkin on jo oppinut valikoimaan paikat, joissa saa mahdollisimman vähän oireiluttavaa kulutustavaraa.

Kun sitä reippaana tyttönä koettaa leikkiä normaalia ihmistä ja käy ns shoppailemassa, voi varustautua muutaman päivän toipumislomaan. Shopppailua ei siis tarvitse tehdä kuin pari tuntia ja taatusti on kunnot olot luvassa. Meillä ei niinä päivinä tehdä kuin mitä on pakko tehdä. Lapset joutuvat tekemään kotitöitä, sillä äiti tiskatessaan saattaa hajottaa astioita(eivät kestä käsissä). Ruoankin olen polttanut tai unohtanut uuniin muutaman kerran. Lukuisista muista oireista puhumattakaan.

Tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomasti. Tämä asia vaikuttaa kaikkeen, kaikkiin ja valintoihin joita teen. Yhtäkään asiaa ei oikeastaan voi tehdä tai päättää otttamatta tätä sairautta huomioon. Olen saanut oikean lottovoiton, joka kulkee taatusti loppuelämäni mukanani.



Ei kommentteja: