lauantai 29. marraskuuta 2014

Voihan home ja tärpätti

Tunne kun pistät nokkasi ulos ja happi loppuu ...

Tunne kun käyt kaupassa ja hajusteet jäävät limakalvoille "pyörimään" ja happi loppuu ...

Tunne kun murrosikäinen neiti laittaa hiuskiinnettä sen miljoonannen kerran vaikka minulta happi loppuu ...

Tai jopa harkitset muuttavasi niin pohjoiseen kuin pystyt jotta talvi olisi talvi. Ja pakkanen tappaisi luonnon homeet edes muutamaksi kuukaudeksi ....

Kaiken takana on useampi homealtistuminen ... Rakennukset, jotka ovat sairaita ja sairastuttavat lisää ihmisiä.

Unelma maailma - hajuton ja raitista ilmaa :) Onko se paljon pyydetty ??? Tänä päivänä tuntuu siltä että on AIVAN LIIKAA.

Ihmiset etsivät vikoja jostain muualta ... Ei se home tai minun "tuoksuni" nyt voi moista aiheuttaa ....
Kyllä sinä nyt ylireagoit .... Naama vain on kirkkaapunainen ja se HAPPI loppuu .... Ootko varma ettet vain henkisesti ole ollut liian lujilla ? Kukapa ei olisi tälläisen terveyden menetyksen takia. Psykiatri kyllä totesi jo tämän naisen korvien välin terveeksi. Jotain positiivista - EN OLE LUULOSAIRAS.

Työvoimaviranomaisten jatkuva painostus kokeilemaan uutta työpaikkaa ... Kuinka selviän työpäivästä kun koville ottaa jo työmatkat(bussi ja kanssamatkustajat). Tällä hetkellä ulkohomeet jyllää niin voimalla ettei edes lenkillä käydä ilman hengityssuojainta.

Lääkärien kommentit .... Mutta ei siulle sitä sairaslomaa voida kuitenkaan kirjoittaa ... limakalvot huutaa hoosiannaa ja vuotaa verta. Astman puhallusarvot tippuu aina ulkona oleilun jälkeen ... No jos sitä sairaslomaa kuitenkin saisin niin kela viimeistään stoppaa .... Heillä on kuitenkin iso valta päättää mikä sairaus oikeuttaa sairaspäivärahaan. Kyllä ihminen saa yksin taistella virastoja vastaan. Voisihan sitä tyytyä siihen että antaisi terveyden mennä ja kokeilisi ja kokeilisi, kunnes mennään happisäiliö selässä :(

Pientä purkautumista .... Onneksi on valokuvaus, mutta sitäkin rajoittaa tällä hetkellä HOMEET. Toivottavasti joku edes jaksoi lukea ... Ajatukset ei välttämättä olleet tällä hetkellä selkeät. Keittää ja potuttaa ....

2 kommenttia:

This Corner of the Earth kirjoitti...

Voi että kun jaan niin tuon tunteen kanssasi! Pisti ihan vihaksi jo lukeakkin kun niin itteäkin sama ärsyttää. Itse en vielä ole työelämässä, koitan ensin saada opiskelut loppuun kolmen kympin puolelle mennessä. Myöhässä olen jo. Noh, eipä oo kiirettä kun työelämä kuullostaa suoraan sanottuna monessa tilanteessa p*alta. Niin paljon näitä herkkien tapauksia jo lukenut: mikseivät ihmiset ymmärrä?! Hurjasti voimaa sun päivään ja pidä sisukkaasti pintas ettei mee loppukii terveys. On se kumma että pitäs hullunpaperit hommaa että ei tarviis altistaa ittesä töissä kun oireetonta paikkaahan ei MISSÄÄN NIMESSÄ voi järkätä tai ees yrittää järkätä. Hohhoi.

Heh, tuli nyt itekki sitte käristyä perään :)

Kirsi kirjoitti...

Pahimmat kirosanat on meidän perheessä home ja kemikaaliyliherkkyys :( JOs sairaus eristää jo perusarjessa ... Miten käydään vielä töissä näiden rajoitteiden kanssa ???? Miten lääkärit ei tajua sitä että oikeesti homeet sairastuttaa ja pahasti .