perjantai 30. tammikuuta 2009

No siis...

Mistähän sitä sitten aloittaisi. Tuo murkkuikäinen aiheuttaa minulle hiusten ennenaikaista harmaantumista. työkalut alkaa itsellä loppumaan tuon miehen alun kanssa.

Jos jollakulla on vinkkiä mitä tehdä, niin otan vastaan. Tuo tupakka on aiheuttanut niin paljon ongelmia tuon pojan kanssa. Ja siitä seuraa muita lieveilmiöitä. Pojalla on ollut vielä astma pienenä ja luulen että tällä savuuttamisella voidaan kohta alkaa käydä keuhkopolilla astmatesteissä. Tuo tapaus pitäisi vielä päästää ensi syksynä opiskelemaan. Ei ihan taida olla valmis sellaiseen. Ellei kasvua tapahtu ja paljon siis henkistä.

Käsityöt ei ole edistyneet. Ajatukset on olleet ihan muualla. On tää kun perheen ukkojen kanssa menee hermot.

5 kommenttia:

tarja kirjoitti...

Voin kyllä vaan tsempata ja toivottaa hyviä hermoja murkun kanssa!

Tupuna kirjoitti...

Toistan edellistä....Saattaapa olla, että pian itsekkin joutuu neuvottomaksi.

SatuU kirjoitti...

Tsemppiä, tsemppiä täältäkin!

Sinikka kirjoitti...

Tsemppiä! Meillä tahtoo kanssa olla ton kasiluokkalaisen kanssa ongemia tupakan suhteen ja herralla on astma,mutta ei vaan usko,että ei tarvi polttaa...

Outi kirjoitti...

Jeps. Minulla tuo aika on jo onneksi takanapäin. Sen vain voin kertoa, että vaikka me äidit ja isät kuinka käskytettäisiin, kuritettaisiin ja keksittäisiin vaikka mitä, niin nuo murkut kyllä tekevät melkein mitä haluavat ja lyövät sen päänsä suomalaiseen mäntyyn ihan itse! Toisaalta, minun mielestäni meidän vanhenmpien tulee se tiettyyn asti salliakin. Silloinhan se elämä opettaa. Tuo tupakin polttokin on sellainen, ettei se käskemällä lähde. Valitettavasti. Pojan vain olisi itse ymmärrettävä harrastuksensa vaarat. Ehkä se ei tapahdu tänään tai huomennakaan, siihen voi mennä vähän aikaa. Tsemppausta toivottelen, tuo aika on hankala, onneksi se menee aikanaan ohi!