tiistai 26. huhtikuuta 2016

Terveys – arvoton mittari päätöksen teossa

Koska on aika ottaa mittariksi terveys, kun tehdään päätöksiä esim koulujen korjaamisesta tai purkamisesta? Milloin lopetetaan remontit, joilla vain annetaan tekohengitystä kiinteistölle?

Monenko lapsen, nuoren tai aikuisen täytyy vielä sairastua kunnes asioille tehdään muutakin kuin lakaistaan maton alle? Milloin on tunnustusten aika ja kerrotaan oikea totuus: ”Meillä oireillaan.”

Liian paljon saa lukea lehdistä että lapset oireilevat ja sairastavat kouluissamme. Monesti vanhemmat on pidetty pimennosta oikean tiedon suhteen. Julkisia asiakirjoja kuten sisäilmaraportteja ei luovuteta luettaviksi. Miten usein törmää siihen että lapsesi on ainoa joka oireilee.

Joka paikassa leikataan ja kiristetään. Mutta siinä vaiheessa kun säästetään ilmastoinnissa tai kiintestönhuollosta, tulee lasku maksettavaksi terveydenhuollossa sekä ihmisten terveyden menetyksinä. Kumpi näistä on parempi ratkaisu? Se että lapsemme sairastavat loppu ikänsä vai että kiinteistön kulut ovat pienemmät?

Minun terveys on mennyt ja sitä ei enää saa takaisin. Mutta entä se lapsi joka aloittaa päivähoitotaivaltaan? Hänellä on voi olla sama kohtalo edessä vain siksi että haluttiin SÄÄSTÄÄ ja lakaista sisäilmaongelmat maton alle.

Eikö Itä-Suomessa vielä ole opitttu rakentamisen virheistä? Vai täytyykö täällä tehdä virheet moneen kertaan jotta oppi menee perille?


Jos näitä ongelmia ei ole niin miksi minulta kysytään: ”Voitko olla näissä tiloissa vaikka ilmastointi on puolella teholla?” Ehkä minä vain kuvittelen pienillä naisen aivoillani omat sekä lasteni oireet. Ilmeisesti meidän sairastuneiden hoitamainen on paljon EDULLISEMPAA kuin TERVEIDEN rakennusten rakentaminen.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Kun kaikki ahistaa ...

Pari päivää sitten bloggari ystävä kirjoitti kuinka ihminen voi lamaantua ja liimautua sohvalle. Allekirjoitan tämän tuntee ja olotilan täysin.

Miljoona asiaa jotka eivät edisty itsestä riippumattomista syistä. Terveys reistailee edelleen ja uutta lääkäriaikaa odottaen. Tervettä asuntoa ei näy missään. Miettinyt jo hyvi erikoisia ratkaisuja asiaa jotka eivät todellakaan ole taloudellisesti toteutettavissa.

Viimeisin keskustelu mielenterveystoimistossa koski minun uhrautumista lasten puolesta. En siis elä omaa elämää, mutta tämän sairauden kanssa oma elämä on rajoittunutta. Positiivisia elämyksiä tulee lasten elämästä ja onnellisuudesta. 

Mutta onko tämä "vetämättömyys" hometaudista, stressistä vai fibrosta johtuvaa ??? Vai kaiken mahdollisen yhteissumma.

Yhdenkin asian eteenpäin nytkähtäminen auttaisi henkisesti. Pienikin negatiivinen asia saa selän notkahtamaan. 

Viimeisin pari viikkoa on ollut täynnä pakkoaltistuksia, jotka ilman hengityssuojainta olisivat taatusti kaataneet sänkyyn asti. Ensi viikolla niitä on luvassa lisää sillä arjen on pyörittävä. 

Kuinka paljon hometautisen pitää itseään lääkkeillä hoitaa ennenkuin tietys tahot uskovat ettei kaikki ole "lääkkeillä hoidettavissa. 

Mutta nyt tämä hometautinen akka keittää päiväkahvit. Kofeiini ainakin hetkellisesti piristää ;) 


torstai 21. huhtikuuta 2016

valokuvatorstai haaste nro 406 KENKÄ

Pukeutuminen alkaa kengistä ...




Kuinka monta vielä täytyy sairastua ???

 Kuinka monen täytyy vielä sairastua ennen kuin  tämä jatkuvasti paisuva sisäilmaongelma otetaan tosissaa ja vakavasti?

Koska ihmisten terveyttä aletaan arvostamaan enemmmän kuin rahaa?

Kuinka monen lapsen täytyy opiskella tai olla päivähoidossa sairastuttavassa rakennuksessa?

Onko Suomella varaa kasvattaa uutta homesairastunutta sukupolvea?

Koska otetaan opiksi omista virheistä, joita on rakentamisessa että potilaiden hoitamisessa tehty?

Koska uskotaan että HOME ja huono SISÄILMA voi viedä terveyden lopullisesti?



Koska lääkäreitä aletaan kouluttamaan siten että osaavan antaa oikeaa hoitoa sisäilmasairaalle?


Pieni yritys saada taas ääntä kuuluviin.

Facebookin puolella tapahtuma: HOME sairastuttaa vakavasti


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Minä ja Maski

Tasan kaksi vuotta sitten otin ensiaskeleet hengityssuojainten maailmaan. Silloin tilasin Respron Bandit-huivin. Heti alkumetreillä kuitenkin huomasin ettei tämä apuväline riitä minulle. Huivi auttoi kyllä isompaan pölyyn että siitepölyihin, mutta minulle olikin kehittymässä hyvää vauhtia kemikaaliyliherkkyys eli MCS.


Seuraavaksi tilasinkin jo sitten saman valmistajan allergia maskin. Aluksi koetin tulla toimeen pakkauksen omalla suodattimella. Mutta vähitellen tuli selväksi että suodatin täytyi vaihttaa kemikaalisuodattimeen.

Nykyisin ulkoilu, harrastaminen, ruoka ostosten teko sekä virastoissa asiointi hoituu vain tämän suojaimen kanssa. Tämäkään suojain ei suojaa kaikilta hajuilta tai homealtistumisilta. Sillä tämän suojaimen kautta on todella raskasta hengittää ja puhekin tietysti vaimenee.  


Monet paikat ovat lisäksi sellaisessa kunnossa että oireita tulee paljon suojaimesta huolimatta. Sillä altistusta tulee myös ihon ja silmien kautta. 


#katomaski - ihmiset tuijoittaa sekä kommentoi välillä todella ajattelemattomasti. Mutta sitä ei tarvitse siettä vaan voi valistaa heitä. Vieläkin monesti menen itse hämilleen ihmisten puheista. Sillä kukaan ei kyllä vapaaehtoitesti tällaista kaunista suojainta käytä. Mutta ehkä nämä kommentit kuvastavat tämän ajan raadollisuutta. ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA EROTU JOUKOSTA. M

Sinä, joka olet vielä sairastumisen alkumetreillä, pidä puolesi ja vältä lisäaltistumisia. Elämä hengityssuojaimen kanssa on rankkaa henkisesti että fyysisesti. Lisäksi tämä sairaus eristää ja tekee  pahimmillaan sinusta erakon ja katkeran. 


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Puutarhurinunelmasukat

Puutahurinunelmasukkiin ohje löytyy täältä.

Lankana on käytetty Novitan Ipanaa ja puikot oli nro 3 (bambut)

Toinen sukka vielä odottaa tekijää ja sen valmistumisen jälkeen lisää vielä kuvia.